TIETYMÄTTÖMILTÄ TEKOVUOSILTA.
HÄMEEN MALJA.
Ma tiedän seudun armaisen,
Jot' aallot huuhtoo Päijänteen
Ja Näsijärven laineet,
Ja jonka muistot ulottaa
Kaukaisen muinaisuuden taa
Ja kertovat ne maineet,
Joit' uljuus, urhous saavuttaa.
Sen seudun kehtolaps Porthan
Eteemme hengenvoimallaan
Loi Suomen muinaisuuden;
Sen seudun lapsi Arwidsson,
Nuor, innokas ja pelvoton,
Avasi uran uuden,
Jost' alkoi tiemme loistohon.
Eläköön ainian se maa,
Mi moiset miehet kasvattaa,
Ja eläköön sen kansa!
Se oli henki Hämehen,
Sen ihanuus ja toivo sen,
Mi päilyi sielussansa:
Eläköön kansa Hämehen!
1870=luvun alkuvuosilta?
ERÄÄLLE VAINAJALLE.
Vasta sun kukkas silmikostaan puhkes,
Vast' elos aamu ruskoaan loi maalle,
Kun kukan taittoi, päivän peitti pilveen
Armoton kuolo.
Nukkuos rauhaan! Lämmin sull' on vuode:
Rauhaisa, tyyni synnyinmaasi helma
Lapsensa kätkee, peitteheksi kietoo
Vihreän vaipan.
Vihreän vaipan ympärille kietoo,
Silmäsi umpeen hiljaa painaltaapi,
Kunnes sun taasen herättääpi uusi,
Kultainen aamu.
1870=luvulta?
TAITEILIJAN MUISTOLLE.
Työt ei jouda kuolemaan,
Vaikka tekijätkin kaatuu;
Kuihtuu kaunein kukka maan,
Kesken kukoistustaan maatuu,
Aalto hyytyy, honkakin
Murtuu, mutta taiteen luomat
Elää ikiaikoihin,
Niit' ei muuta hetken tuomat.
Toivo uuden kevähän
Syksyyn kylvää lohtuansa;
Taiturin vaikk' elämän
Kuolo katkas, muistostansa,
Hänen töistään, joissa loi
Kevään kauneudet hän ilmiin,
Suomi iloita nyt voi,
Vaikka kyynel kiertää silmiin.
ERÄILLE VASTAVIHITYILLE.
Ulkona on syys, ja halla
Henkää luontoon kylmyyttään,
Mutta tääll' on kevät, täällä
Ilo luopi lämmintään;
Vaan tääll' onkin loistamassa
Taivaan kirkas tulonen,
Joka itse kadotukseen
Luopi muodon tuorehen.
Ilman herra, oudoksuen
Pimeyttä taivaan, maan,
Välähytti valkeaista
Tuliterä=miekallaan,
Maahan laski valkeaisen
Kodin lieteen kytömaan,
Sieltä luomaan valoaan ja
Levittämään lämmintään.
Ja se ikuinen on valo,
Niinkuin lahjat taivahan,
Kaikki muu kun katoaapi,
Se se loistaa ainian;
Pimetköhön kuu ja päivä,
Tähden tuike sammukoon,
Silloin vielä kodin liesi
Valoaan luo pimentoon.
Se se myrskyn pauhatessa
Valkama se tyyni on,
Johon työmies laskeuupi
Päivän töistään lepohon,
Niinkuin päivän riuetessa
Pääskyläinen levähtää,
Katsoo taakseen työnsä alaa,
Riemuitsee ja visertää.
Niin myös teille, jotka tänään
Oman lieden lasketten,
Hohtakoon se pyhä tuli
Lämmittäin ja valaisten;
Levitköhön siitä vielä
Säteet kauas kansahan,
Sytytelkööt, lämmitelkööt,
Luokoot tulta rintahan!
AHAB JA NABOT.
Ol' Ahab armosta
Kuningas Juudeassa,
Eleli arvossa
Palatsiss' uhkeassa,
Ja söi ja joi ja hekumoi
Ja Baaliansa jumaloi.
Mut Nabot kuninkaan
On köyhä alamainen,
Perintöosanaan
On viinitarha vainen,
Siin' yötä päivää uurastaa,
Palvellen Herraa Jehovaa.
Komeutta palatsin
Se viinitarha varjos,
Hopeaa, kultaakin
Kuningas siitä tarjos,
Mut isäin perintöä pois
Ei Nabot kultaan vaihtaa vois.
Maa kallis isien
On kallis hänellenki,
Ennenkuin antais sen,
Niin menköön vaikka henki.
Miel' Ahabin se synkkenee,
Hän julmistuu ja kalpenee.
Ja kaikki viisaat maan
Hän neuvoksensa haki:
»Kuin! Käsky kuninkaan
On alamaisen laki.
Mit' ei hän suosiolla saa,
Sen väkivalloin anastaa.»
Ja syytteet laadittiin,
Ja väärät todistukset,
Ja totuus kierreltiin,
Ja lait ja lupaukset.
Ja Nabot kivitettihin—
Ja viinimaat ol' Ahabin.
Mut ääni Jehovan
Profeetan kautta haastaa:
Pois sukus karkoitan
Ma luvatusta maasta
Ja sulta vallanperijän
Ja poikapolven hävitän.
1900=luvulta.
LEIVO JA HAUKKA.
Vapauden keväisen virttä
Nyt leivo se laulelee,
Ja maamies peltotyöstään
Sen laulua kuuntelee.
Ja niinkuin vuolas koski
Sävelet sen helkehtii,
Ja talven painama rinta
Kevättunnetta tulvehtii.
Mut rotkoonsa sen kuulee
Myös haukka harmajapää:
Kateus sen rinnan täyttää,
Himo silmästä välkähtää.
Ja se poikaset pesään heittää
Ja häijysti parahtain
Ylös ilman äärihin kiitää.
Siell' leivo se laulaa vain;
Ja se siuhuvin siivin nousee
Ylös ilmaa siintävää,
Kuin vuolas kevätkoski
Sen sävelet helkähtää.
Mut äkkiä laulu katkee,
Kun soipi se parhaillaan,
Ja haukka se ilman äärtä
Nyt yksin liitävi vaan.
Mut maamies peltotyössään
Nyt raskaast' astahtaa,
Ja raskas talvihanki
Taas rintaa painostaa.
1900=luvulta.