LOPPUSANAT.
Nämä muistelmat eivät ole syntyneet mistään kirjallisista taipumuksista, vaan ulkoapäin moneen kertaan saamistani pyynnöistä ja kehoituksista.
En ole tahtonut kirjoittaa historiateosta, ainoastaan esittää ne vaikutelmat, joiden alaisena elämäni on kulunut, ja osoittaa ne suuntaviivat, joiden mukaan katsoin velvollisuudekseni ajatella ja toimia. Kaukana oli minusta halu puhdistautumis- tai kiistakirjoituksen laatimiseen, kaikkein kauimpana ajatus oman itseni ylistämisestä. Olen ihmisenä ajatellut, toiminut ja erehtynyt. Elämäni ja toimintani ojennusnuorana ei ole ollut maailman suosio, vaan vakaumukseni, velvollisuuteni ja omatuntoni.
Vaikka olen kirjoittanut muistelmani isänmaan vaikeimpana aikana, eivät ne ole kuitenkaan syntyneet toivottomuuden raskaan painon alla. Katseeni on ja on oleva järkähtämättä tähdättynä eteenpäin ja ylöspäin.
Kiitollisena omistan kirjani kaikille niille, jotka sotakentällä ja kotimaassa taistelivat kerallani valtakunnan suuruuden ja olemassaolon puolesta.
Syyskuussa 1919.