UKKO STRIID JA HÄNEN KOIRANSA
Kertomus
Pehr Thomasson'ilta
Neljännestätoista painoksesta tekijän luvalla suomennuttu
Porvoossa, Werner Söderström, 1881.
"Perä pystyyn ja peräsin syrjään!"
Pehr Thomasson.
Pehr Thomasson (eli Pekka Tuomaanpoika, joksi hänen nimensä muutamien hänen suomeksi käännettyjen kynäelmäinsä nimilehdellä on suomennettu) on Ruotsinmaan merkillisimpiä kirjailijoita ei ainoastaan siihen katsoen mitä hänen monet lajissaan etevät teoksensa ovat vaikuttaneet Ruotsin kansassa, vaan myös, ja ehkä enemmän, sen puolesta, että hän, saamatta minkäänlaista koulukasvatusta, on itse hankkinut itselleen kaiken tietonsa, itse omin päin muodostainnut siksi, kuin hän nyt on. Hän syntyi Jemshögin pitäjässä Blekingen maakunnassa etelä-Ruotsissa 26 p. Helmik. 1818. Isänsä Tuomas oli talollinen ja arvossa pidetty koko seudulla. Mutta hän kuoli varhain parhaalla ijällään, jonka tähden Pehr, jonka halu jo pienestä lapsesta oli ollut lukemiseen, ei voinutkaan ruveta kulkemaan "opintietä", niinkuin mielensä teki, vaan sai, opittuaan erään vanhan sotamiehen johdolla lukemaan katekismuksensa ja virsikirjansa, tarttua kuokkaan ja auraan. Mutta vaikka hän ei saanut lukea "präntättyjä" kirjoja, niin sai hän sentään lukea kylläkseen tuosta isosta ihanasta "luonnonkirjasta", käydessään paimenessa erään toisen köyhän pojan seurassa, josta sitten tuli mainio mies, taidemaalari B. Nordenberg, jonka nimi taiteen alalla ei pian tule unohduksiin jäämään samassa maassa, missä kirjailijan Pehr Thomassoninkin nimi tulee kauvan elämään. Onnellisia päiviä elivät nämät kaksi paimenpoikaa Ruotsin Itaalian — joksi kauniista maisemista rikasta Blekingeä on sanottu — metsissä, kun Nordenberg värillä, jonka hän valmisti ruohoista ja kukkaisista, maalaeli kaikellaisia kuvia, joiden aiheesta Thomasson sepitteli lauluja. Vaan ne ajat kuluivat pian. Nordenberg läksi ulos maailmaan onneaan etsimään ja Thomasson rupesi rengiksi veljelleen, joka isän kuoltua hoiti taloa. Vaan joutohetkiään hän nyt käytti kartuttaakseen tietoaan yleisesti ja erittäin kaunokirjallisuuden alalla; hän näet sai muutamilta säätyhenkilöiltä kirjoja lainaksi ja niin hän pian tutustui Ruotsin etevimpäin kirjailijain teosten kanssa, joiden lukeminen hänessä herätti halua runoilemiseen. Aluksi hän sepitteli sanoja tunnettuihin kansansäveleihin, joiden kanssa hänen laulunsa lensivät suusta suuhun ympäri maakuntaa herättäen kaikkialla mieltymystä, sillä ne olivat aivan kuin kansan omasta sydämestä lähteneet. V. 1841 ilmestyi painosta hänen omalla kustannuksellaan sepittämänsä pitempi runo: "Blendan satu" ja seuraavana vuonna kaksi eri runoelmavihkoista, jotka herättivät koko yleisön huomion tuohon nuoreen nerolliseen talonpoikaisrenkiin.
Ne ylistykset, jotka hän sanomalehdissä ja lukuisalta lukijakunnalta sai näistä ensimmäisistä kokeistaan yllyttivät häntä jatkamaan hänen alotettua tointaan kirjallisuuden alalla. Alussa hän kirjoitti ainoastaan runoelmia, vaan pian hän myös rupesi suorasanaisia kertomuksia kansan elämästä kirjoittelemaan. Hän oli niinkuin hän on itse kertonut, monta kertaa surulla nähnyt kuinka kruunun nimismiehet, voudit ja papit kohtelivat köyhää kansaa ja rikkaat mutta raa'at talonpojat palvelijoitaan, ja hän päätti pyhittää koko elämänsä "pienten kuvaelmain kansan elämästä sepittämiseen, jotka saattaisivat ylhäisempiä kansanluokkia ajattelemaan sorrettujen tilaa ja kansaa itseä ymmärtämään omaa aivoansa sekä hankkimaan itselleen tietoa ja sivistystä". — Siihen aikaan oli kansansivistys Ruotsissa vielä hyvin alhaisella kannalla. — Niin ilmestyi hänen ensimmäinen suorasanainen kertomuksensa "Ruusulan rikas tyttö" ja pian sen jälkeen, 1849, uusi vihko runoelmia ja kertomus "Nimismies". Samaan sikaan Thomasson muutti kotipitäjästään Vässbyn taloon, lähellä Kullabergia Skånen maakunnassa, jossa hän oli muutamia vuosia maataviljelevänä talonpoikana. Hänen aikomuksensa oli ruveta maanviljelijäksi ja harjoittaa kirjailutointa ainoastaan sivuasiana. Mutta se sentään tulikin hänen päätoimekseen. Hän jätti auransa ja muutti Jönköpingin kaupunkiin, jossa hän rupesi oikein todenperäisesti kirjailijaksi.
Täältä hän kumminkin pian muutti pois ja oleskeltuaan muutamia vuosia Göteborgin ja Alingsås'in kaupungeissa, hän asettui asumaan pääkaupunkiin, Tukholmiin, jossa hän viime keväänä kuoli.
Tässä ei ole tilaa luetella niitä monia teoksia, jotka siitä asti kun Thomasson päätti ruveta kirjailijaksi tähän päivään saakka ovat hänen kädestään lähteneet. Me saatamme vaan sanoa, että melkein kaikki niin hyvin yleisö kuin sanomalehdetkin ovat ottaneet ne ihastuksella vastaan. Ei ainoastaan alhainen kansa, jolle hänen teoksensa ovat ai'otut vaan myös ylhäisötkin ovat häntä suosineet. Niin sai hän kuningatar Lovisalta kirjallisten ansioinsa palkinnoksi kultamitalin ja v. 1867 apurahan Ruotsin akatemialta. Useat hänen kertomuksensa ovat levinneet 20 tuhanteen kappaleesen; Monet ovat käännetyt useille vieraille kielille, esim. suomen, tanskan, saksan, englannin ja ranskan kielille.
Muuta ei tuon entisen talonpojanrengin, nyt rikkaan linnassa ja köyhän töllissä tunnetun ja arvossa pidetyn vanhuksen, elämänvaiheista tällä ahtaalla tilalla ole sanomista. Mitä hänen teoksiinsa ja kirjalijakykyynsä tulee, niin tahdomme sen lisäksi, mitä niistä jo olemme sanoneet, tähän suomentaa muutamia otteita niistä monista arvosteluista, jotka useissa ruotsalaisissa sanomalehdissä ovat hänen osakseen tulleet.
Eräässä ruotsalaisessa kuvalehdessä vuodelta 1866 luetaan hänen elämäkertansa, jossa muun muassa sanotaan. "Pehr Thomasson, tuo luonnonrunoilija, joka omin päin on muodostanut ja sivistyttänyt itsensä, lienee enemmän, kuin kukaan muu herättänyt meidän kansassamme sen lukuhalun, joka on niin ilahuttavaa isänmaan ystävälle… Hänen teoksensa, jotka ovat löytäneet niin monta lukijaa sivistyneissä kansan luokissa, ovat vielä kenties ainoat kirjat kaunokirjallisuuden alalla, jotka ovat levinneet ympäri kansassa ja joita se mielellään lukee. Aivan tavallista on, että emigrantit eli ulosvaeltajat alhaisemmasta kansasta, lähtiessään kotimaaltaan muualle maailmaan parempaa kotoa itselleen etsimään, ottavat mukaansa Thomassonin teoksia.
"Tämä on kertomuskokoelman helmi ja parahimpia kertomuksia tätä laatua koko kirjallisuudessamme. Thomassonin kynäkuvaelmat ovat kirjoitetut keveällä ja sujuvalla kädellä, jota sydän on ohjannut. Sentähden hän suuretta vaivatta, muutamilla yksinkertaisilla piirteillä, osaa viehättää lukijaa sekä liikuttaa ja lämmittää hänen sydäntään."
(Göteborgs Handelstidning).
"Tuo tunnettu kansanrunoilija on kynäkuvaelmissaan, joiksi hän nimittää viimeksi syntyneitä kirjallisia tuotteitaan, antanut meille pienempiä novelleja ja kertomuksia, joita moni varmaan on huvilla lukeva. Niillä on sama ominaisuus, kuin olemme havainneet hänen runottarellaankin olevan, nimittäin yksinkertaisuus ja sydämmen puhtaus ilman turhamaisuutta. Niin esim. on kertomus 'Ukko Striidistä ja hänen koirastaan' tehty hyvyyden ja totuuden luonnollisilla väreillä."
(Illustrerad Tidning.)
"Jos näissä kynäkuvaelmissa olisimmekin tavanneet jotakin muistutuksen alaista, niin saatamme kokonaan leppyä luettuamme kertomuksen 'Ukko Striidistä ja hänen koirastaan', joka on kuva elämästä, jonka voisimme panna itse Onkel Adamin (erään etevän ruotsalaisen romanikirjoittajan C.A. Wetterbergh'in salanimi) senlaatuisten kertomusten rinnalle."
(Illustreradt söndagsmagasin.)