JÄLKILAUSE.
Palatessaan sinä iltana kotiinsa Gora tapasi Anandamojin istumassa parvekkeella huoneensa edustalla.
Gora astui hänen luokseen, istuutui hänen eteensä ja kumarsi päänsä hänen jalkoihinsa. Anandamoji kohotti hänen päänsä ja suuteli häntä.
»Äiti, sinä olet minun äitini!» huudahti Gora. »Se äiti, jota olen vaeltaen etsinyt, istui kaiken aikaa kotonani minun huoneessani. Sinä et kuulu mihinkään kastiin, et tee mitään erotuksia etkä tunne mitään vihankaunaa — olet vain meidän menestyksemme ilmeinen kuva! Sinä olet Intia!»
»Äiti», jatkoi Gora hetkisen vaiti oltuaan, »tahdotko kutsua Latšmijan tuomaan minulle lasin vettä?»
Lempein äänin, jossa tuntui kyynelten värähdys, Anandamoji kuiskasi
Goralle: »Gora, sallithan lähettää hakemaan Binoin!»