III
Huvitarhojen edustalla. Saapuu kuninkaita, Avanti, Košala,
Kantši ja muita.
Avanti
Eikö tämän paikan kuningas ota meitä vastaan?
Kantši
Tässä maassa näyttää olevan käytännössä merkillinen hallitustapa. Kuningas viettää juhlaa metsässä, mihin alhaisin ja halvinkin väki voi helposti päästä!
Košala
Olisihan pitänyt olla erikoinen paikka valmiina meidän vastaanottoamme varten.
Kantši
Ellei hän ole sellaista paikkaa jo ennakolta varannut, pakotamme hänet sen meille rakentamaan.
Košala
Kaikki nämä seikat herättävät luonnollisen epäilyksen, ettei tällä kansalla olekaan kuningasta — näyttää siltä, kuin perätön huhu olisi johtanut meidät harhaan.
Avanti
Kuninkaan laita saattaa niin olla, mutta tämän paikan kuningatar,
Sudaršana, ei suinkaan ole vain perätön huhu.
Košala
Vain hänen tähtensä minä viitsin tänne tullakaan. En ollenkaan välitä, vaikka jää näkemättä sellainen, joka ei milloinkaan näyttäydy, mutta olisihan typerä virhe, jos poistuisimme näkemättä häntä, joka on erinomaisessa määrässä vierailun arvoinen.
Kantši
On siis parasta, että teemme nimenomaisen suunnitelman.
Avanti
Suunnitelma on erinomainen asia niin kauan kuin ei ole itse siihen kietoutunut.
Kantši
Tuhat tulimmaista, mitä maan matosia tuolla parveileekaan? Hoi siellä!
Keitä te olette?
Taatto ja pojat tulevat.
Taatto
Me olemme tyhjätaskujen hilpeä joukko.
Avanti
Esittely oli tarpeeton. Mutta suvainnette vetäytyä kauemmaksi ja jättää meidät rauhaan.
Taatto
Meitä ei vaivaa milloinkaan tilan puute; me voimme suoda teille niin avaran ankkuripaikan kuin haluatte. Se vähän, mikä meille riittää, ei ole milloinkaan kiistelevien puolueiden riidanesineenä. Eihän, ystäväiseni?
He laulavat. \
Laulu
Meillä ei ole mitään, ei mitään ole meillä!
Me laulamme vain hei ralla laa!
On toisilla muhkeat muurit ja talot
Kultahiekalle rakennetut.
Me portilla seisoen laulelemme
Hei ralla laa.
Varkaita kiertelee vaiheillamme,
He ahnaita katseita meille suovat.
Nurin käännetyin taskuin me laulamme vain
Hei ralla laa.
Jos Tuoni, tuttu noita, hiipii ovellemme,
Niin teemme sille pitkän, pitkän nenän
Ja laulelemme kuorossa korukiekauksin
Hei ralla laa.
Kantši
Katsohan, Košala, keitä nuo tulijat lienevät! Pantomiimiko? Eräs on naamioitu kuninkaaksi.
Košala
Tämän paikan kuningas suvaitkoon kaikkea tätä hullutusta; me emme sitä suvaitsisi.
Avanti
Hän on kenties joku maalaispäällikkö. Saapuu jalkaväkivartiosto.
Kantši
Mistä maasta teidän kuninkaanne tulee?
Ensimmäinen sotilas
Hän on tämän maan kuningas. Hän ryhtyy johtamaan juhlallisuuksia.
Lähtevät eteenpäin.
Košala
Mitä! Tuleeko tämän maan kuningas ottamaan juhlaan osaa?
Avanti
Tosiaankin! Niinpä saamme palata nähtyämme ainoastaan hänet — eikä viehättävää kuningatarta.
Kantši
Luuletko tosiaankin tuon veikon puhuneen totta? Kuka tahansa voi esiintyä tämän kuninkaattoman maan kuninkaana. Etkö huomaa, että tuo mies on kuin kuninkaaksi puettu — aivan liian koristeltu?
Avanti
Mutta hän näyttää sievältä — hänessä on eräänlaista viehättävyyttä.
Kantši
Hän voi näyttää sinusta miellyttävältä, mutta jos silmäilet häntä tarkemmin, et varmaankaan voi erehtyä. Saatpa nähdä, kuinka hänet paljastan teidän kaikkien nähtenne.
Valekuningas saapuu.
»Kuningas»
Terve tuloa, ruhtinaat, kuningaskuntaamme! Toivon, että virkailijani ovat ottaneet teidät vastaan soveliaalla tavalla?
Kuninkaat (kohteliaisuutta teeskennellen)
Epäilemättä — vastaanotosta ei puuttunut mitään.
Kantši
Jos olisikin jotakin puutteellisuutta ilmennyt, niin sen on täysin korvannut meille tarjoutuva kunnia saada nähdä teidän majesteettianne.
»Kuningas»
Me emme näyttäydy suurelle yleisölle, mutta erinomainen kiintymyksenne ja uskollisuutenne on tehnyt meille iloksi olla salaamatta itseämme teiltä.
Kantši
Meidän on tosiaankin vaikea kantaa armollisen suosionne taakkaa, majesteetti.
»Kuningas»
Pelkäämme, ettemme voi täällä kauan viipyä.
Kantši
Sitä jo ajattelenkin; te ette näytä olevan sillä tuulella.
»Kuningas»
Jos kumminkin haluatte pyytää meiltä jotakin suosionosoitusta —
Kantši
Haluamme kyllä; mutta tekisi mielemme keskustella hieman rauhallisemmissa oloissa.
»Kuningas» (seuralaiselleen)
Vetäytykää hieman luotamme. (He väistyvät.) Nyt voitte arkailematta esittää toivomuksenne.
Kantši
Me emme suinkaan arkaile — pelkäämme vain, että te itse ehkä katsotte pidättyväisyyden välttämättömäksi.
»Kuningas»
En ollenkaan; siinä suhteessa voitte olla ihan huolettomat.
Kantši
Tule siis ja kunnioita meitä kumartamalla otsasi maahan jalkojemme eteen.
»Kuningas»
Palvelijani näyttävät jaelleen vastaanottoleirissä Varuni-henkiä liian anteliaasti.
Kantši
Väärä petturi, sinä itse olet saanut liian annoksen julkeuden henkeä.
Sinun pääsi suutelee pian maan tomua.
»Kuningas»
Hyvät ruhtinaat, nämä pahat pilat eivät ole kuninkaille soveliaat.
Kantši
Miehet, jotka tekevät sinusta soveliasta pilaa, ovat aivan lähellä.
Kenraali!
»Kuningas»
Riittää jo, minä rukoilen teitä. Huomaan selvästi, että olen velvollinen osoittamaan kunnioitusta teille kaikille. Pääni kumartuu itsestään — ei tarvita mitään ankaria toimenpiteitä sen taivuttamiseksi. Kumarran siis syvään teidän kaikkien edessä. Jos suvaitsette päästää minut menemään, en enää rasita teitä läsnäolollani.
Kantši
Minkätähden lähtisitkään? Me teemme sinut tämän paikan kuninkaaksi — johdamme pilamme soveliaaseen päätökseen. Onko sinulla kannatusta?
»Kuningas»
On. Kaikki, jotka näkevät minut kadulla, juoksevat jäljessäni. Aluksi, kun minulla oli vain vähän seuralaisia, kaikki silmäilivät minua epäluuloisesti, mutta nyt, joukon kasvaessa, heidän epäilyksensä hälvenevät. Joukko lumoutuu omasta lukuisuudestansa. Minun ei tarvitse enää tehdä mitään.
Kantši
Sepä mainiota! Tästä hetkestä lähtien me lupaamme kaikin sinua auttaa ja puolustaa. Mutta sinun pitää vuorostasi suorittaa meille eräs palvelus.
»Kuningas»
Teidän käskynne on minulle yhtä sitova ja pyhä kuin se kruunu, jonka laskette päähäni.
Kantši
Tänä hetkenä on ainoana halunamme saada nähdä kuningatar Sudaršana. Ota sinä asia huoleksesi.
»Kuningas»
Minä en suinkaan säästä vaivojani..
Kantši
Sinun vaivoihisi me emme voi paljoakaan luottaa — on parasta, kun noudatat yksinomaan meidän ohjeitamme. Mutta nyt voit mennä kuninkaan puutarhaan ja esiintyä juhlassa niin upeana ja mahtavana kuin suinkin osaat.
Lähtevät.
Taatto ja väkijoukko saapuvat.
Ensimmäinen kansalainen
Kuulehan, taatto, minun täytyy sanoa — niin, ja toistaa sanani viisisataa kertaa — että kuninkaamme on pelkkää petosta.
Taatto
Minkätähden vain viisisataa kertaa? Eihän ole mitään syytä moiseen sankarilliseen itsensä hillitsemiseen — voit sanoa viisituhatta kertaa, jos huvisi siitä suurenee.
Toinen kansalainen
Mutta ethän voi pitää kuollutta valhetta ikuisesti eleillä.
Taatto
Se on tehnyt minut eläväksi, ystäväiseni.
Kolmas kansalainen
Me julistamme koko maailmalle, että kuninkaamme on valhetta, että hän on pelkkä tyhjän varjo!
Ensimmäinen kansalainen
Me huudamme talojemme katoilta, ettei meillä ole kuningasta — tehköön hän mitä tahtoo, jos on olemassa!
Taatto
Hän ei tee mitään.
Toinen kansalainen
Minun poikani kuoli ennen aikojansa viidenkolmatta vuoden ikäisenä ankaraan seitsenpäiväiseen kuumeeseen. Olisiko minua voinut kohdata sellainen onnettomuus kunnollisen kuninkaan hallitessa?
Taatto
Sinulla on vielä kaksi poikaa; minä sitävastoin olen kadottanut viisi lastani toisen toisensa jälkeen.
Kolmas kansalainen
Mitä nyt arvelet?
Taatto
Mitä sitten? Tuleeko minun menettää kuninkaanikin, koska olen lapseni menettänyt? Älkää sentään luulko minua niin hupsuksi.
Ensimmäinen kansalainen
Onpa syytäkin kiistellä, onko kuningas olemassa vai eikö, kun ravinnon puutteessa kerrassaan kuolemme nälkään! Pelastaako kuningas meidät?
Taatto
Olet oikeassa, veikkoseni. Mutta miksi emme etsi ja löydä sitä kuningasta, jolle kaikki ravinto kuuluu? Sinä et varmaankaan häntä löydä, jos vain kotonasi valittelet.
Toinen kansalainen
Kuinka oikeamielinen onkaan kuninkaamme! Tuo Bhadrasen — tiedättehän, kuinka liikuttava hän on katsella kuninkaastaan puhuessaan — se itkumielinen idiootti! Hän on joutunut sellaiseen puutteeseen, että hänen talossaan asustavat yölepakotkin pitävät olosijaansa liian epämukavana.
Taatto
Entä minä? Minä uurastan uupumatta kuninkaani hyväksi yöt päivät, mutta en ole vielä saanut vaivojeni palkaksi äyrityistäkään.
Kolmas kansalainen
Mitä siitä sitten arvelet?
Taatto
Mitä arvelisinkaan? Maksaako kukaan ystävillensä? Menkää, ystäväni, ja kertokaa, jos haluatte, ettei kuningastamme ole olemassakaan. Sekin kuuluu tämän päivän juhlamenoihin.