KUNINGAS JA KUNINGATAR
Ensimmäinen näytös
Palatsin puutarha. Kuningas Vikram ja kuningatar Sumitra.
Vikram
Minkätähden olet viivytellyt kauan, ennenkuin tulit luokseni, rakkaani?
Sumitra
Etkö tiedä, kuninkaani, että olen yksin sinun, olinpa missä hyvänsä? Sinun talosi ja sitä koskeva huolenpito vaativat minua pysyttelemään poissa, mutta ei suinkaan sinua unohtamaan.
Vikram
Jätä talo ja huolenpidot! Sydämeni ei tule toimeen ilman sinua, ja minä olen mustasukkainen sen vaatielmille.
Sumitra
Ei, kuningas, minulla on sijani sydämessäsi rakastettunasi ja maailmassasi kuningattarenasi.
Vikram
Ah, rakkaani, mihin ovatkaan kadonneet ne häiriytymättömän ilon päivät, jolloin ensimmäisen kerran kohtasimme toisemme rakkaudessa, jolloin maailmamme ei ollut vielä hereillä — yhtymisemme varhainen aamurusko vain tulvahti vaieten sydämiimme? Sinun silmäluomissasi asui suloinen arkuus, niinkuin kastepisara kukkalehdellä, ja hymy väräjöi huulillasi kuin illan tuulessa värjyvä lamppu. Minä muistan, kuinka kiihkeästi minua syleilit, kun aamu koitti ja meidän oli erottava, ja muistan, kuinka haluttomin, polttavan kaipauksen hidastamin askelin sinä luotani poistuit. Missä olikaan silloin talo ja sen askaret ja maailma?
Sumitra
Mutta mehän olimme silloin melkein lapsia vielä, ja nyt me olemme kuningas ja kuningatar.
Vikram
Kuningas ja kuningatar? Ne ovat pelkkiä nimiä. Me olemme enemmän: me olemme rakastavaisia.
Sumitra
Sinä olet kuninkaani, puolisoni, ja minä olen tyytyväinen saadessani seurata askeliasi. Älä saata minua häpeään asettamalla minut kuninkaanarvoasi korkeammalle!
Vikram
Etkö siis kaipaa rakkauttani?
Sumitra
Rakasta minua totuudessa, mutta älä tee rakkauttasi ylenpalttiseksi; totuuden etuoikeutena on, että se saa olla yksinkertainen.
Vikram
Minä en ymmärrä naisen sydäntä.
Sumitra
Jos sinä, kuningas, tuhlaat huolettomasti kaikki minua varten, niin minä jään vaille.
Vikram
On jo lausuttu riittävän paljon joutavia sanoja, kuningatar. Lintujen pesissä vallitsee rakkauden hiljaisuus. Painukoon huuli vasten huulta, jottei mikään häiritsevä sana pääse kuuluville!
Eräs palvelija tulee.
Palvelija
Ministeri pyytää päästä puheille keskustellakseen eräästä tärkeästä valtiollisesta asiasta.
Vikram
Ei, ei nyt.
Palvelija poistuu.
Sumitra
Käske hänen tulla, kuningas!
Vikram
Valtio ja sen asiat voivat odottaa. Suloisen joutilaisuuden tuokioita sattuu harvoin. Ne ovat herkkiä ja kuihtuvia kuin kukkaset. Velvollisuuksista lepääminen on osa velvollisuuttani.
Sumitra
Minä pyydän sinua, kuningas, pidä huolta toimestasi!
Vikram
Sanotko sen jälleen, sinä säälimätön nainen. Luuletko minun aina tottelevan itseäsi voittaakseni vastahakoisesti suotua suosiotasi pisaran pisaralta? Minä lähden ja jätän sinut.
Menee.
Bramaani Devadatta, kuninkaan ystävä, tulee.
Sumitra
Sano minulle, mikä melu kuuluu portin ulkopuolelta!
Devadatta
Mikä melu? Käske minua, niin minä karkoitan sotilaittesi avulla tuon repaleisen ja nälkäisen melun.
Sumitra
Älä minua ivaile! Sano, mitä on tapahtunut.
Devadatta
Ei mitään. Kysymyksessä on vain nälkä — aivan tavallinen köyhien ihmisten nälkä. Roskaväen nälkiintynyt lauma huutaa ja meluaa saaden kuninkaallisen puutarhanne uneliaat käköset säpsähtelemään.
Sumitra
Sano minulle, isä, kuka on nälissään!
Devadatta
Se on heidän kova kohtalonsa. Kuninkaan köyhät alamaiset ovat jo kauan yrittäneet elää päivän puolella aterialla, mutta eivät ole vielä oppineet tulemaan toimeen ihan ilman ravintoa. Se on hämmästyttävää.
Sumitra
Mutta maassammehan hymyilee kypsä vilja. Minkätähden pitäisikään kuninkaan alamaisten kuolla nälkään?
Devadatta
Vilja kuuluu sille, jolle maa kuuluu — se ei ole köyhiä varten. Köyhät ovat kuin kuokkavieraita, koiria kuninkaan juhlassa: ryömivät nurkkaan saadakseen muruja tai potkuja.
Sumitra
Merkitseekö tuo, ettei tässä maassa ole kuningasta?
Devadatta
Ei; se merkitsee, että täällä on sata kuningasta.
Sumitra
Eivätkö kuninkaan virkamiehet ole valppaat?
Devadatta
Kukapa voisi soimata teidän virkamiehiänne? He ovat tulleet ihan rahattomina vieraasta maasta. Tuleeko heidän toimia kuninkaan alamaisten hyväksi tyhjin käsin?
Sumitra
Vieraasta maasta? Ovatko he minun sukulaisiani?
Devadatta
Ovat, kuningatar.
Sumitra
Kuinka on Džaisenin laita?
Devadatta
Hän hallitsee Singarhin maakuntaa niin tunnontarkasti, että ihmisiltä on viety kaikki joutava romu, nimittäin ravinto ja vaatteet, joten heille ei ole jäänyt kuin luu ja nahka.
Sumitra
Entä Šila?
Devadatla
Hän pitää silmällä kauppaa. Hän pelastaa kauppiaat liiallisista voitoista sälyttämällä sen kuorman omille leveille hartioillensa.
Sumitra
Entä Adžit?
Devadatta
Hän asustaa Vidžaikotessa. Hän hymyilee lempeätä hymyänsä, silittelee hyväillen maan selkävilloja ja kerää huolellisesti kaikki, mitä jää hänen pivoonsa.
Sumitra
Mikä häpeä! Minun täytyy poistaa tuo isänmaani kuona ja pelastaa kansani. Lähde nyt; kuningas tulee. (Kuningas saapuu.) Minä olen maani äiti. Minä en voi sietää heidän huutoansa. Pelasta heidät, kuningas!
Vikram
Mitä tahdot minun tekevän?
Sumitra
Aja pois valtakunnastasi ne, jotka maatasi sortavat!
Vikram
Tiedätkö, keitä he ovat?
Sumitra
Tiedän.
Vikram
He ovat omia sukulaisiasi.
Sumitra
He eivät ole sukulaisiani hitustakaan enemmän kuin kansani. He ovat rosvoja, jotka etsivät uhrejansa sinun kuninkaallisen valtasi suojaamina.
Vikram
He ovat Džaisen, Šila ja Adžit.
Sumitra
Minun maani täytyy vapautua heistä.
Vikram
He eivät väisty taistelematta.
Sumitra
Käy siis taistelemaan heitä vastaan, kuningas!
Vikram
Taistelemaan? Kunhan ensin voitan sinut, ehdin hyvinkin ajatella vihollisiani.
Sumitra
Salli minun toimia kuningattarenasi. Minä tahdon itse pelastaa alamaiseni.
Poistuu.
Vikram
Tuolla tavalla sinä saat minut suunniltani. Sinä istut yksin suuruutesi huipulla, josta minä en sinua tavoita. Sinä palvelet omaa jumalaasi, ja minä etsin sinua suotta.
Devadatta tulee.
Devadatta
Missä on kuningatar, majesteetti? Minkätähden olet yksin?
Vikram
Tämä kaikki on sinun juontasi, bramaani. Tuletko tänne juttelemaan kuningattarelle valtiollisista asioista?
Devadatta
Valtio huutelee uutisiansa julki niin kuuluvasti, että ne varmaan ehtivät kuningattaren korviin. Asiat ovat kehittyneet niin pitkälle, ettei enää vähääkään välitetä sinun rauhasi häiriytymisestä. Älä pelkää minua, kuningas! Minä olen tullut pyytämään kuningattarelta ainoastaan sitä, mikä minulle bramaanina kuuluu. Vaimoni näet on huonolla tuulella, hänen ruokasäiliönsä on tyhjä, ja meillä on koko joukko nälkäisiä suita.
Poistuu.
Vikram
Minä toivon kansalleni kaikkea hyvää. Minkätähden pitäisikään olla olemassa kärsimyksiä ja vääryyttä? Minkätähden pitäisikään mahtavan suunnata ahnas katseensa köyhän miehen surkeaan vähäiseen hyvinvointiin. (Ministeri tulee.) Karkoita heti kaikki vieraat rosvot valtakunnastani! En tahdo enää päivääkään kuunnella sorrettujen valitushuutoja.
Ministeri
Kuningas, sitä pahaa, joka on hitaasti kasvanut pitkän ajan kuluessa, sinä et voi kitkeä pois yhden ainoan päivän aikana.
Vikram
Iske sen juureen voimallisesti ja kaada se kirveelläsi päivässä — niinkuin puu, joka on kasvanut sata vuotta!
Ministeri
Mutta meiltä puuttuu aseita ja sotaväkeä.
Vikram
Missä on sotapäällikköni?
Ministeri
Hänkin on muukalainen.
Vikram
Kutsu siis tänne nälkäinen kansa! Avaa aarrekammioni; sulje heidän suunsa jakamalla heille ruokaa, toimita heidät pois lahjoittamalla heille rahaa! Ja jos he haluavat saada valtakuntani, niin saakoot sen kaikessa rauhassa ja pitäkööt hyvänänsä!
Poistuu.
Sumitra ja Devadatta tulevat.
Ministeri
Minä tervehdin sinua nöyrästi, kuningatar.
Kuningatar
Me emme voi sallia tämän kurjuuden esteettömästi leviävän maassamme.
Ministeri
Mitä käsket, kuningatar?
Kuningatar
Kutsu heti minun nimessäni kaikki korkeat virkamiehet, jotka ovat vierasmaalaisia!
Ministeri
Olen sen jo tehnyt. Olen rohjennut kutsua heidät pääkaupunkiin kuninkaan nimessä, hänen valtuutustansa pyytämättä, koska pelkäsin hänen kieltoansa.
Kuningatar
Milloin olet sananviejät lähettänyt?
Ministeri
Siitä on pian kuukausi. Minä odotan heidän vastaustansa joka hetki tulevaksi. Mutta pelkään, etteivät he tottele.
Kuningatar
Eivät tottele kuninkaan kehoitusta?
Devadatta
Kuningas on muuttunut heille pelkäksi kiertäväksi huhuksi, jonka voivat uskoa tai olla uskomatta, miten mieli tekee.
Kuningatar
Pidä sotilaasi valmiina, ministeri, tuota väkeä varten! He joutuvat sukulaisina vastaamaan minulle.
Ministeri poistuu.
Devadatta
He eivät tule, kuningatar.
Kuningatar
Siinä tapauksessa kuningas käy sotimaan heitä vastaan.
Devadatta
Kuningas ei sodi.
Kuningatar
Niinpä sodin minä.
Devadatta
Sinäkö, kuningatar?
Kuningatar
Minä lähden veljeni Kumarsenin, Kašmirin kuninkaan luo ja käyn hänen auttamanaan sotimaan noita kapinoitsijoita vastaan, jotka ovat Kašmirin häpeä. Isä, auta minua pääsemään pois tästä valtakunnasta ja tee velvollisuutesi, jos asiat kehittyvät pahimmilleen!
Devadatta
Minä tervehdin sinua, kansan äitiä!
Poistuu. Vikram tulee.
Vikram
Minkätähden lähdet pois, kuningatar? Minä olen ilmaissut ahnaan haluni alastomassa köyhyydessään. Lähdetkö senvuoksi pois minua pilkaten?
Sumitra
Minä häpeän pitää yksin omanani sydäntäsi, joka kuuluu kaikille ihmisille.
Vikram
Onko siis varsin varmaa, että sinä, kuningatar, seisot pyörryttävässä korkeudessasi, ja minä ryömin maan tomussa? Ei! Minä tunnen voimani. Minun luonnossani on kukistumaton mahti, jonka olen muuntanut sinuun kohdistuvaksi rakkaudeksi.
Sumitra
Vihaa minua, kuningas, vihaa minua! Unohda minut! Minä kestän sen urhoollisesti — mutta älä salli miehuutesi joutua haaksirikkoon naisen viehätysten vuoksi!
Vikram
Niin paljon rakkautta ja vastauksena tuollainen välinpitämättömyys! Sinun kylmäkiskoisuutesi viiltää rintaani kuin säälimätön veitsi paljastaen lämpimän, vertavuotavan rakkauteni — ja nyt sinä sinkoat sen maan tomuun!
Sumitra
Minä heittäydyn jalkojesi eteen, rakkaani. Etkö ole antanut kuningattarellesi anteeksi, kerran toisensa jälkeen, kun hän on menetellyt väärin? Miksi siis tämä viha, kun minä olen viaton?
Kuningas
Nouse, rakkaani! Tule povelleni! Erota elämäni hetkiseksi kaikesta muusta kiertämällä käsivartesi ympärilleni ja pyöristä se maailmaksi, joka kuuluu kokonaan sinulle!
Ääni ulkoa
Kuningatar!
Sumitra
Siellä on Devadatta!
Devadatta tulee.
Devadatta
He ovat uhmanneet kuninkaan käskyä — maakuntien vierassukuiset maaherrat — ja varustautuvat kapinaan.
Sumitra
Kuuletko, kuningas?
Vikram
Palatsin puutarha ei ole mikään neuvotteluhuone, bramaani.
Devadatta
Herra, me näemme kuninkaan vain harvoin neuvotteluhuoneessa, koska se ei ole palatsin puutarha.
Kuningatar
Ne kehnot koirat, jotka ovat lihoneet kuninkaan pöydältä pudonneista muruista, uskaltavat haukkua herraansa! Kuningas, onko nyt soveliasta pohtia asioita neuvotteluhuoneessa? Eikö tie ole suora edessäsi! Lähde sotaväkinesi tuhoamaan noita kunnottomia!
Vikram
Mutta onhan sotapäällikkömmekin muukalainen.
Kuningatar
Lähde siis itse!
Vikram
Olenko minä sinun onnettomuutesi, kuningatar — paha unennäkö, oas lihassasi? Ei, minä en väisty täältä askeltakaan. Minä tarjoan heille rauhaa. Kuka onkaan tämän onnettomuuden aiheuttanut? Bramaani ja nainen ovat yksissä neuvoin houkutelleet nukkuvan käärmeen luolastaan. Ne, jotka ovat liian heikot suojelemaan itseänsä, syöksevät ajattelemattomina toisia onnettomuuteen.
Kuningatar
Voi tätä onnetonta maata ja sitä onnetonta naista, joka on tämän maan kuningatar!
Vikram
Minne menet?
Kuningatar
Minä lähden pois luotasi.
Vikram
Pois luotani?
Kuningatar
Niin. Minä lähden taistelemaan kapinoitsijoita vastaan.
Vikram
Sinä ivailet minua, nainen.
Kuningatar
Minä sanon sinulle jäähyväiset.
Kuningas
Sinä et saa minua jättää.
Kuningatar
Minä en saa jäädä luoksesi, kun sinut herpaisen.
Kuningas
Mene, sinä ylpeä nainen! Minä en pyydä sinua kääntymään, — mutta älä sinä ano minulta mitään apua!
Kuningatar menee.
Devadatta
Sallitko hänen lähtevän yksin, kuningas?
Kuningas
Hän ei mene. Minä en usko hänen sanojansa.
Devadatta
Minä uskon hänen olevan vakavissaan.
Kuningas
Naisen viekkautta. Hän uhkailee, koska tahtoo kannustaa minua toimintaan. Mutta minä halveksin hänen menettelyänsä. Hän ei saa ajatella voivansa leikitellä minun rakkaudellani. Hänen täytyy sitä katua. Ah, ystäväni, pitääkö minun vihdoinkin oppia tietämään, ettei rakkaus ole kuningasta varten — ja oppia se tuolta naiselta, jota rakastan kuin kohtaloani? Sinä, Devadatta, olet kasvanut kerallani lapsuudesta saakka — etkö voi hetkiseksi unohtaa, että olen kuningas, ja tuntea, että minussa on ihmisen sydän, joka kokee tuskaa!
Devadatta
Minun sydämeni kuuluu sinulle, ystäväni; se on valmis ottamaan vastaan rakkautesi, mutta myös vihasi.
Kuningas
Mutta minkätähden olet houkutellut käärmeen pesääni?
Devadatta
Sinun talosi oli tulessa, — minä vain toin siitä tiedon ja herätin sinut. Olenko sen vuoksi moitittava?
Kuningas
Mitä hyödyttääkään herättäminen? Jos kaikki on pelkkää unta, niin salli minun valita itselleni oma unennäkö, jos voin, ja sitten kuolla. Kukapa muisteleekaan viidenkymmenen vuoden kuluttua tämän hetken iloja ja suruja? Mene, Devadatta, jätä minut tuskan kuninkaalliseen yksinäisyyteen!
Eräs vierassyntyinen hovilainen tulee.
Hovilainen
Me pyydämme oikeutta sinulta, kuningas, — me, jotka olemme tulleet tähän maahan kuningattaren keralla.
Kuningas
Mitä oikeutta?
Hovilainen
Olemme saaneet kuulla, että sinulle on esitetty meihin kohdistuvia vääriä syytöksiä ainoastaan siitä syystä, että olemme vierasmaalaisia.
Kuningas
Kukapa tietää, eivätkö syytökset ole oikeat? Mutta ettekö voi olla vaiti niin kauan kuin minä teihin luotan? Olenko minä milloinkaan loukannut teitä vähimmälläkään epäilyksellä — epäilyksellä, joka kasvaa matojen lailla pelkurien mätänevissä sydämissä? Minä en pelkää kavallusta. Minä voin tallata sen jalkoihini. Minä pelkään vain sitä, että sydämessäni voisi viihtyä alhainen mielenlaatu. — Sinä saat nyt poistua.
Hovilainen menee.
Ministeri ja Devadatta tulevat.
Ministeri
Kuningatar on lähtenyt palatsista ratsain, majesteetti.
Kuningas
Mitä sanotkaan? Poistunut minun palatsistani?
Ministeri
Niin, kuningas.
Kuningas
Minkätähden et häntä pidättänyt?
Ministeri
Hän poistui salaa.
Kuningas
Kuka toi sinulle tiedon asiasta?
Ministeri
Pappi. Hän näki kuningattaren ratsastavan palatsin temppelin ohi.
Kuningas
Lähetä hakemaan hänet!
Ministeri
Mutta eihän kuningatar voi olla vielä kaukana, kuningas. Hän on vast'ikään lähtenyt. Sinä voit vielä noutaa hänet takaisin.
Kuningas
Hänen takaisin noutaminen ei ole tässä tärkeintä. Pääasia on, että hän on minut jättänyt. — Jättänyt minut! Kaikki kuninkaan sotamiehet ja linnoitukset ja vankilat ja rautakahleet eivät kyenneet pidättämään tuota pientä naissydäntä.
Ministeri
Voi onnettomuutta, kuningas! Pahat puheet tulvahtavat joka taholta niinkuin tulva padon puhjettua.
Kuningas
Pahat puheet! Jäykistykööt pahaa puhuvien kielet omaan myrkkyynsä!
Devadatta
Auringonpimennyksen aikana ihmiset uskaltavat keskipäivällä katsella aurinkoa noetun lasin läpi. Suuri kuningatar, sinun nimesi joutuu solvattavaksi, kulkemaan suusta suuhun, mutta sinun olemuksesi valo on aina paistava kirkkaana kaiken solvauksen yläpuolella.
Kuningas
Tuokaa pappi luokseni! (Ministeri menee.) Minä voin vielä lähteä häntä etsimään ja voin tuoda hänet takaisin. Mutta onko se oleva minun ikuinen tehtäväni? Onko hän aina minua välttelevä, ja tuleeko minun aina ajaa takaa hänen pakenevaa sydäntänsä? Pakene vain, nainen, yötä päivää, kodittomana, lemmettömänä, vailla lepoa ja rauhaa! (Pappi tulee.) Mene, mene, minä olen kuullut kylliksi, en tahdo tietää mitään enempää. (Pappi aikoo poistua.) Tule takaisin! — Sano minulle: tuliko hän temppeliin kyynelsilmin rukoilemaan?
Pappi
Ei, majesteetti. Hän vain pidätti hetkiseksi ratsunsa, käänsi kasvonsa temppeliin päin ja kumarsi syvään. Sitten hän lähti ratsastamaan kiivaasti kuin salama. En tiedä sanoa, oliko hänen silmissään kyyneliä, Temppelin valo oli himmeä.
Kuningas
Kyyneliä hänen silmissään? Sinä et varmaan voi kuvitellakaan niin mahdotonta asiaa! Riittää. Saat mennä. (Pappi poistuu.) Jumalani, sinä tiedät, että kaikki hänelle tekemäni vääryys oli siinä, että häntä rakastin. Minä olin valmis uhraamaan valtakuntani ja autuuteni hänen rakkautensa tähden. Mutta sittenkin on hän minut pettänyt eikä kukaan muu.
Ministeri
Majesteetti, minä olen lähettänyt ratsumiehiä ajamaan häntä takaa.
Kuningas
Kutsu heidät takaisin! Unelmani on paennut pois. Mistäpä sinun ratsumiehesi sen löytäisivät? Järjestä sotajoukkoni lähtökuntoon! Minä lähden itse taistelemaan ja kukistamaan kapinan.
Ministeri
Kuten käsket.
Poistuu.
Vikram
Minkätähden istut siinä vaieten ja alakuloisena, Devadatta? Varas on paennut vieden saaliin mukanaan, ja minä otan nyt vapauteni takaisin. Tämä on minulle iloinen tuokio. Ah, ystäväni, petollinen ystäväni, petolliset ovat minun sanani. Sydäntäni kaivelee ankara tuska.
Devadatta
Sinulla ei tule olemaan aikaa kärsimykselle eikä rakkaudelle — sinun elämäsi tulee tästä lähtien olemaan päämääräänsä pyrkivä virta, joka kuljettaa kuninkaallisen sydämesi sen suureen voittoon.
Vikram
Mutta sydämeni ei ole vielä täysin vapaa. Minä uskon yhä, että hän palaa luokseni huomatessaan, ettei maailma ole hänen rakastajansa ja että miehen sydän on naisen ainoa maailma. Sitä kaivatessaan hän tulee näkemään, mitä on hylkinyt, ja on tuleva minun aikani, jolloin hänen ylpeytensä on hälvennyt ja hän tulee takaisin alkaen kiihkeästi tavoitella minun rakkauttani.
Palvelija tulee.
Palvelija
Kirje kuningattarelta.
Antaa kirjeen ja poistuu.
Kuningas
Hän varmaankin jo taipuu. (Lukee kirjeen.) Eikö muuta? Vain pari riviä, joissa hän ilmoittaa lähtevänsä Kašmiriin veljensä luo pyytääkseen häntä auttamaan kapinan kukistamista minun valtakunnassani. Tämä on solvaus! Minulleko apua Kašmirista!
Devadatta
Koeta ennättää ennen häntä, yhtään aikaa tuhlaamatta — ja olkoon se sinun kostosi!
Kuningas
Minun kostoni? Sinä saat oppia sen tuntemaan.
Toinen näytös
Teltta Kašmirissa.
Vikram ja sotapäällikkö.
Sotapäällikkö
Anteeksi, kuningas, että uskallan sinua neuvoa pitäen silmällä valtakuntasi menestystä!
Vikram
Sano sanottavasi!
Sotapäällikkö
Omassa maassamme riehunut kapina on kukistettu. Kapinallisetkin taistelevat sinun puolellasi. Minkätähden tuhlaisimmekaan voimiamme ja aikaamme Kašmirissa, kun sinun läsnäolosi omassa pääkaupungissamme on ylen välttämätön?
Vikram
Taistelu ei ole täällä vielä päättynyt.
Sotapäällikkö
Mutta onhan Kumarsen, kuningattaren veli, saanut jo rangaistuksen sisarensa uhkamielisyydestä. Hänen sotajoukkonsa on tuhottu, ja hän itse piileksii säilyttääkseen henkensä. Hänen setänsä Tšandrasen haluaa liiankin kiihkeästi päästä avoimelle valtaistuimelle. Tee hänestä kuningas ja anna rauha tälle onnettomalle maalle!
Vikram
Minä en viivy täällä rangaistakseni, vaan taistellakseni. Taistelu on minulle samaa kuin kuva maalaajalle. Minun täytyy vetää rohkeita viivoja, sivellä heleitä värejä ja täydentää teostani päivä päivältä. Mieleni uppoutuu siihen yhä syvemmälle sen puhjetessa muotojensa kukoistukseen, ja minä eroan siitä huoaten saatuani sen vihdoin valmiiksi. Hävitys on vain se aines, josta se muovautuu. Se on luovaa työtä. Se on kaunis kuin palaspuun punaiset kukkavihkot, jotka puhkeava ilmi kuin humaltunut hurmio, mutta joiden jokainen kukka on moitteettoman täydellinen herkässä kauneudessaan.
Sotapäällikkö
Mutta eihän tämä voi jatkua määrättömästi, kuningas. Sinulla on muitakin velvollisuuksia. Ministeri lähettää sanantuojan toisensa jälkeen hartaasti pyytäen, että auttaisin sinua huomaamaan, kuinka tämä sota tuhoaa maatasi.
Vikram
Minä en näe mitään muuta kuin sen, mikä kasvaa mestarillisten käsieni tiestä. Kuinka ihanat ovatkaan säiläin sävelet! Kuinka kiinteänä tuntuukaan rinnassa suurten taistelujen kosketus, kuin rakkaiden käsivarsien kiihkeä syleily! Mene, sotapäällikköni, sinulla on muuta tekemistä, sinun neuvosi hohtelevat kirkkaimmin miekkojesi kärjistä. (Sotapäällikkö menee.) Tämä on vapahdusta. Kahleet ovat katkenneet itsestään, ja vanki on vapaa. Kosto on voimakkaampaa kuin lemmen laimea viini. Kosto on vapautta — vapautumista hellyyden ellottavista hyväilyistä.
Sotapäällikkö tulee.
Sotapäällikkö
Minä näen vaunut, jotka lähestyvät telttaamme. Ne tuovat kenties rauhanlähetystön. Sitä ei saattele aseistettu seurue.
Kuningas
Rauhan täytyy seurata sotaa. Se aika ei ole vielä tullut.
Sotapäällikkö
Kuunnelkaamme ensin, mitä sanansaattajalla on kerrottavana, ja sitten —
Kuningas
Ja sitten jatkamme sotaa.
Eräs sotilas tulee.
Sotilas
Kuningatar on tullut ja pyytää päästä puheille.
Vikram
Mitä sanot?
Sotilas
Kuningatar on tullut.
Vikram
Mikä kuningatar?
Sotilas
Meidän kuningattaremme Sumitra.
Vikram
Mene sinä, sotapäällikkö katsomaan, kuka on tullut!
Sotapäällikkö ja sotilas menevät.
Sotapäällikkö
Niin on laita, kuningas; meidän oma kuningattaremme haluaa sinua puhutella. Sydämeni on murtua, kun en voi sallia hänen astuvan vapaasti luoksesi.
Kuningas
Tässä ei ole oikea paikka eikä aika naisen vastaanottamiseen.
Sotapäällikkö
Mutta ajattelehan, valtiaani!
Kuningas
Hän tulee nyt kolmannen kerran minun saavuttuani Kašmiriin sotimaan ja yrittää turhaan houkutella minua lähtemään pois. Mutta tämä ei olekaan unennäköä, vaan todellista taistelua. Tahtoisinko yht'äkkiä herätä ja havaita, että kaikki on ennallaan: palatsin puutarha, kukkaset, kuningatar ja pitkät päivät, joihin sisältyi paljon huokailuja ja vähän lemmensuosiota! En, tuhat kertaa en! Hän on tullut ottamaan minua vangiksensa ja viemään minua voittosaaliina taistelutanterelta palatsinsa saliin. Yhtä hyvin hän voi yrittää vangita ukkosilmaa.
Sotapäällikkö tulee.
Kuningas
Ei, ei! Käske vartijoitani pitämään tarkkaa vahtia telttani ovella, ei vihollisen, vaan naisten vuoksi.
Sotapäällikkö poistuu.
Šankar tulee.
Šankar
Minä olen Šankar, kuningas Kumarsenin palvelija. Sinä pidät minua vangittuna leirissäsi.
Kuningas
Niin, minä tunnen sinut.
Šankar
Kuningattaresi odottaa telttasi edustalla.
Kuningas
Hän saa odottaa minua kauempana.
Šankar
Minä punastun sanoessani, että hän on tullut nöyrästi anelemaan sinulta anteeksi tai, jos se on mahdotonta, ottamaan vastaan määräämäsi rangaistuksen. Hän näet myöntää olleensa yksin moitittava ja pyytää sinua kaiken pyhän nimessä säästämään veljensä maata ja veljeänsä.
Kuningas
Sinun tulee muistaa, vanhus, että nyt käydään sotaa ja että tämä sota on suunnattu hänen veljeänsä eikä häntä itseänsä vastaan. Minulla ei ole aikaa keskustella naisen kanssa asian oikeudesta ja vääryydestä. Mutta sinun, joka olet mies, pitäisi tietää, että kun sota kerran on aloitettu, oikein tai väärin, niin miehen ylpeys vaatii sen loppuun suorittamista.
Šankar
Mutta etkö huomaa, kuningas, että käyt sotaa naista vastaan, joka on oma puolisosi? Meidän kuninkaamme on vain veljenä häneen liittynyt. Minä kysyn sinulta, onko kuninkaan tai miehen arvoista paisuttaa kotoinen kahakka sodaksi ja siirtää se maasta toiseen?
Kuningas
Minä varoitan sinua, vanhus; sinun kielesi käy vaaralliseksi. Sinä voit sanoa kuningattarelle minun nimessäni, että jos hänen veljensä Kumarsen tunnustaa itsensä voitetuksi ja antautuu meille, niin armahdusasia otetaan pohdittavaksi.
Šankar
Se on mahdotonta; yhtä hyvin voisi odottaa aamuauringon suutelevan maankamaraa läntisellä taivaanrannalla. Kuninkaani ei antaudu milloinkaan elävänä teidän käsiinne, ja hänen sisarensa ei siihen suostu.
Kuningas
Niinpä täytyy sodan jatkua. Mutta etkö arvele sinäkin, että urhoollisuus lakkaa eräässä määrätyssä kohdassa olemasta urhoollisuutta ja muuttuu ilmeiseksi uhkarohkeudeksi? Kuninkaasi ei voi missään tapauksessa päästä käsistäni. Minä olen piirittänyt hänet joka puolelta, ja hän tietää sen.
Šankar
Niin, hän tietää sen, mutta tietää myös, että on olemassa suuri pelastuksen aukko.
Kuningas
Mitä tarkoitat?
Šankar
Minä tarkoitan kuolemaa, sitä riemuporttia, josta hän pakenee sinua, jos hänet oikein tunnen. Ja se on oleva hänen kostonsa.
Poistuu.
Palvelija tulee.
Palvelija
Tšandrasen ja hänen puolisonsa Revati, Kumarsenin setä ja täti, ovat tulleet sinua tapaamaan.
Kuningas
Kehoita heitä tulemaan!
Tšandrasen ja Revati tulevat.
Kuningas
Minä tervehdin teitä molempia.
Tšandrasen
Olkoon sinulle suotu pitkä ikä!
Revati
Seuratkoon sinua voitto!
Tšandrasen
Minkä rangaistuksen olet hänelle määrännyt?
Kuningas
Jos hän antautuu, niin minä armahdan hänet.
Revati
Eikö mitään muuta? Maksoiko vaivan ryhtyä sellaisiin varustuksiin, jos lopputuloksena on kesy armahdus? Eiväthän kuninkaat ole suuria lapsia eikä sota lasten leikkiä.
Vikram
Minun tarkoitukseni ei ollut ryöstää, vaan kostaa kunniani. Pää, jossa on kruunu, ei voi sietää solvausta.
Tšandrasen
Anna hänelle anteeksi, poikani! Hän ei ole kypsä iältään eikä oivallukseltaan. Sinä voit riistää häneltä valtaistuimen tai karkoittaa hänet maasta, mutta säästä hänen henkensä.
Kuningas
Minä en ole milloinkaan himoinnut hänen henkeänsä.
Revati
Miksi siis sellainen sotajoukko ja sellaiset varustukset? Sinä surmaat sotilaita, jotka eivät ole tehneet mitään pahaa, ja säästät hänet, joka on syypää?
Vikram
Minä en ymmärrä, mitä tarkoitat.
Tšandrasen
Se ei merkitse mitään. Hän on vihoissaan Kumarsenille, koska hän on saattanut maamme hätään ja antanut sinulle, läheiselle sukulaisellemme, täyden aiheen vihastumiseen.
Vikram
Hän saa osakseen oikeudenmukaisen kohtelun, kunhan saamme hänet vangiksi.
Revati
Minä olen tullut pyytämään sinua olemaan epäilemättä, että me häntä piilottelemme. Kansa niin tekee. Polta heidän viljansa ja kylänsä — pakota heitä nälällä, niin varmaan piankin jättävät hänet haltuusi.
Tšandrasen
Hiljaa, vaimo, hiljaa! Tule palatsiin, poikani. Siellä odottavat sinua
Kašmirin lähettiläät.
Kuningas
Lähtekää te edellä; minä tulen aivan kohta. (Molemmat menevät.) Millainen helvetin lieska ahnautta ja vihaa leimuaakaan tuon naisen sydämessä! Olenkohan nähnyt vilahdukselta omat kasvoni hänen kasvoissaan? Onko minunkin otsassani sellaisia viivoja, salaisen tulen polttamia uurteita? Ovatko minunkin huuleni ohentuneet ja käyristyneet kummastakin suupielestä kuin murhaajan veitsi? Ei, minun intohimoni on sota, ei ahnaus eikä julmuus. Sen tuli on kuin rakkauden, joka ei tunne mitään rajoja eikä laske kulutustansa, vaan joko sytyttää liekiksi tai polttaa poroksi itsensä ja kaikki, mitä koskettaa.
Palvelija tulee.
Palvelija
Bramaani Devadatta on tullut ja odottaa määräyksiäsi.
Kuningas
Devadattako tullut? Tuo hänet tänne! —: Ei, ei, maltahan! Salli minun harkita. Minä tunnen hänet. Hän on tullut käännyttämään minua takaisin taistelutanterelta. Sinä olet kovertanut virran rannat, bramaani, ja nyt, kun vesi tulvii yli äyräiden, sinä hurskaasti rukoilet sitä kastelemaan vainioitasi ja sitten kesysti väistymään takaisin. Eikö se huuhtele pois rakennuksiasi ja tuhoa koko maata? Peloittava on ilossaan sokea, sen elämä on lyhyt, ja sen täytyy kerätä saaliinsa pelokkaan kiireisesti, niinkuin hurjistunut norsu riipoo lammen lootuskukkaa. Viisaitten neuvojen aika tulee, kun voimien yltäkylläisyys on tuhlattu. — Ei, minä en halua nähdä bramaania.
Amaru tulee.
Amaru
Minä olen tullut totellen käskyäsi, valtias, ja tunnustan sinut kuninkaakseni.
Kuningas
Oletko sinä tämän paikkakunnan päämies?
Amaru
Olen. Minä olen Tritšurin päällikkö. Sinä olet monien kuninkaiden kuningas, ja minä olen sinun palvelijasi. Minulla on tytär, Ila nimeltänsä. Hän on nuori ja kaunis. Älä pidä minua turhamaisena, kun sanon, että hän kelpaa puolisoksesi. Hän odottaa tuolla ulkona. Jos sallit, kuningas, niin lähetän hänet luoksesi tämän kukkien maan parhaana tervehdyksenä.
Poistuu.
Ila tulee palvelijattarineen.
Kuningas
Ah, hän tulee, yllättävänä kuin päivänkoitto, kun hetkeä varhemmin näytti vielä olevan pimeä yö. Tule, tyttö, sinä saat sotatanteren unohtumaan! Kašmir on vihdoin singonnut parhaan nuolensa lävistääkseen sodanjumalan sydämen. Sinut nähdessäni minä tunnen katseeni vaeltaneen kauan erämaassa, kunnes se vihdoin löysi kaipaamansa tyydytyksen. Mutta minkätähden seisot siinä vaieten, katse maahan luotuna? Onpa kuin näkisin jäsenissäsi värisevän ankaran tuskan.
Ila (polvistuen)
Minä olen kuullut, että sinä olet suuri kuningas. Suvaitse täyttää minun pyyntöni!
Kuningas
Nouse, kaunis neito! Tämä maa ei ole kyllin arvokas sinun jalkojesi koskettavaksi. Minkätähden polvistut maan tomuun? Ei ole olemassa mitään sellaista, mitä en sinulle lupaa.
Ila
Isäni on antanut minut sinulle. Minä pyydän itseäni sinulta takaisin. Sinulla on määrättömät rikkaudet ja rajattomat alueet — mene ja jätä minut maan tomuun! Eihän sinulta voi puuttua mitään.
Kuningas
Eikö tosiaankaan minulta voi puuttua mitään? Kuinka näyttäisinkään sinulle sydämeni? Missä ovat sen rikkaudet? Missä ovat sen alueet? Se on tyhjä. Kunhan en omistaisi valtakuntaa, vaan yksin sinut — Riistä silloin ensin henkeni, niinkuin sen riistät metsän villiltä kauriilta, jonka sydämen nuolesi puhkaisee —
Kuningas
Miksi niin, lapseni — miksi halveksit minua noin? Olenko sinulle ihan arvoton ja kelvoton? Minä olen voittanut kuningaskuntia aseitteni voimalla. Enkö saa toivoa pyytäen voittavani sydäntäsi?
Ila
Sydämeni ei ole minun. Minä olen sen antanut eräälle, joka kuukausia sitten lähti luotani luvaten tulla takaisin minua kohtaamaan vanhan metsämme siimekseen. Päivät kuluvat, minä odotan, ja metsän hiljaisuus käy yhä ahdistavammaksi. Jospa hän ei löydäkään minua palatessaan! Jospa hän lähtee pois iäksi, ja varjoisa metsä vartoo turhaan rakastavien kohtausta! Älä ota minua pois, kuningas! Jätä minut hänelle, joka lähti luotani luvaten minut jälleen kohdata!
Vikram
Onpa hän onnellinen mies! Mutta minä varoitan sinua, neito: jumalat ovat mustasukkaiset rakkaudellemme. Kuulehan, minä uskon sinulle salaisuuden. Oli aika, jolloin minä halveksin koko maailmaa ja pidin ainoana tärkeänä rakkauttani. Sitten minä heräsin unestani ja havaitsin maailman, — se oli olemassa, mutta rakkauteni oli särkynyt kuin saippuakupla. Mikä nimi on hänellä, jota sinä odotat?
Ila
Hän on Kašmirin kuningas. Hänen nimensä on Kumarsen.
Vikram
Kumarsen!
Ila
Tunnetko hänet? Kaikki tuntevat hänet. Koko Kašmir on sulkenut hänet sydämeensä.
Vikram
Kumarsen? Kašmirin kuningas?
Ila
Niin. Hän on varmaan sinun ystäväsi.
Vikram
Mutta etkö tiedä, että hänen onnensa aurinko on laskenut? Älä toivo enää mitään hänestä! Hän on kuin ahdistettu metsän eläin, joka juoksee luolasta toiseen etsien suojaa. Köyhinkin kerjäläinen tässä kukkuloiden maassa on onnellisempi kuin hän.
Ila
Tuskin käsitän mitä puhut, kuningas.
Vikram
Te naiset pysyttelette sydämenne salakammioissa ja uppoatte rakkauteenne. Te ette huomaa, että maailman pauhaava virta vyöryy ohitsenne kuljettaen meitä miehiä mukanansa kaikkiin suuntiin. Suurin, surullisin, kyyneltynein silmin te istutte ja odotatte tarttuen hauraimpaankin toivon korteen. Nyt sinun tulee oppia olemaan epätoivoinen, lapseni!
Ila
Sano minulle totuus, kuningas! Älä petä minua! Minä olen kovin pieni ja mitätön, mutta olen hänen kokonaan. Missä — missä tiettömässä erämaassa — rakastettuni nyt vaeltaa? Minä lähden etsimään häntä — minä, joka en ole milloinkaan poistunut kotoani. Osoita minulle tie —
Vikram
Hänen vihamiehensä soturit ovat hänen kintereillään — hän on hukassa.
Ila
Mutta etkö sinä ole hänen ystävänsä? Etkö tahdo häntä pelastaa? Voitko kuninkaana sietää, että kuningas on vaarassa? Eikö kunniasi käske sinua rientämään hänen avuksensa? Minä tiedän, että kaikki ihmiset olivat häneen kiintyneet. Mutta missä he ovatkaan nyt, hänen onnettomuutensa päivinä? Sinulla on suuri mahti, mutta mihin se kelpaa, ellet auta jaloa miestä? Voitko pysytellä loitolla? Näytä siis minulle tie — minä uhraan elämäni hänen puolestaan, minä yksin, heikko nainen.
Vikram
Rakasta häntä, rakasta häntä koko olemuksellasi! Rakasta häntä, joka on verrattoman sydämesi valtias! Minä olen kadottanut rakkauteni onnelan — suo minulle onni saada tehdä teidät onnellisiksi! — Minä en pyydä rakkauttasi. Kuivunut oksa ei voi toivoa kukkivansa lainatuin kukkasin. Luota minuun! Minä olen ystäväsi. Minä tuon hänet luoksesi.
Ila
Jalo kuningas! Minä kiitän sinua elämästäni ja taivaisesta onnestani.
Vikram
Mene ja pukeudu morsiuspukuusi! Minä alan soittaa toisia säveliä. (Ila poistuu.) Tämä sota käy ikävystyttäväksi. Mutta mauttomalta tuntuu rauhakin. Koditon pakolainen, sinä olet minua onnellisempi! Naisen rakkaus seuraa sinua kuin taivaan valvova katse, minne kulkusi suunnannetkin, muuttaen tappiosi riemulliseksi voitoksi ja onnettomuutesi rusohohteiseksi kuin päivänlaskun pilvet.
Devadatta tulee.
Devadatta
Pelasta minut ahdistajieni käsistä!
Kuningas
Kuka sinua ahdistaa?
Devadatta
Sinun henkivartijasi, kuningas. He ovat pitäneet minua tarkoin silmällä tämän ikipitkän puolentunnin ajan. Minä puhuin heille taiteista ja tieteistä — siitä oli heille huvi. He luulivat minun esiintyvän narrina heidän iloksensa. Sitten minä lausuin heille Kalidasan kauneimpia säkeitä — ja sain ne hölmöt viihdytetyiksi uneen. Etovin tunnoin minä poistuin heidän teltastansa ja tulin luoksesi.
Kuningas
Vartijoitani olisi rangaistava kaunoaistin puutteesta, kun kehtaavat nukahtaa vangin lausuessa Kalidasaa.
Devadatta
Rangaistusta ajattelemme tuonnempana. Sitä ennen meidän tulee lopettaa tämä onneton sota ja palata kotiin. Olen aina ajatellut että rakkauden ikävään riutuvat ainoastaan onnen suosikit, hemmoitellut olennot. Mutta kotoa lähdettyäni ja tänne tultuani olen havainnut, ettei köyhä bramaanikaan ole liian vähäpätöinen vihastuneen rakkauden uhriksi.
Vikram
Rakkaus ja kuolema eivät valitse erikoisen huolellisesti uhrejansa. Ne eivät menettele puolueellisesti. Niin, ystäväni, palatkaamme kotiin! Minulla on toimitettavana vain eräs asia, ennenkuin täältä lähden. Koeta saada Tritšurin päälliköltä tietää, missä Kumarsen piilee. Hänet löydettyäsi sano hänelle, etten minä ole enää hänen vihamiehensä. Ja jos hänen seurassaan on joku — jos hänet tapaat —
Devadatta
Minä tiedän. Hän on aina ajatuksissamme, vaikka sanamme eivät häntä mainitse. Hänen jalo mielensä on varmaan kokenut suuren surun.
Vikram
Ystäväni, sinä tulit luokseni kuin ensimmäinen, odottamaton keväinen tuuli. Nyt minä kohta herään uuteen elämään, jossa menneet onnelliset vuodet elpyvät entiselleen.
Devadatta poistuu.
Tšandrasen tulee.
Vikram
Minulla on iloisia uutisia sinua varten. Minä olen antanut
Kumarsenille anteeksi.
Tšandrasen
Sinä voit antaa hänelle anteeksi — mutta nyt, kun minä edustan Kašmirin korkeinta valtaa, hänen tulee odottaa maansa langettamaa tuomiota minun kädestäni. Hän on saava rangaistuksensa minulta.
Vikram
Minkä rangaistuksen?
Tšandrasen
Hän on menettävä valtaistuimensa.
Vikram
Mahdotonta. Minä annan hänelle hänen valtaistuimensa takaisin.
Tšandrasen
Mikä oikeus sinulla on Kašmirin kruunuun?
Vikram
Voittajan oikeus. Tämä valtaistuin kuuluu nyt minulle, ja minä luovutan sen hänelle.
Tšandrasen
Sinä luovutat sen hänelle! Ikäänkuin en tietäisi, kuinka ylpeä Kumarsen on ollut lapsuudestaan saakka! Luuletko hänen ottavan isänsä valtaistuimen lahjaksi sinulta? Hän voi sietää sinun kostosi, mutta ei sinun jalomielisyyttäsi.
Eräs sanansaattaja tulee.
Sanansaattaja
On tullut tieto, että Kumarsen saapuu suljetuissa vaunuissa antautuakseen.
Poistuu.
Tšandrasen
Uskomatonta! Jalopeura tulee pyytämään itselleen kahleita! Onko elämä tosiaankin niin arvokas?
Vikram
Mutta minkätähden hän tulee suljetuissa vaunuissa?
Tšandrasen
Kuinkapa hän voisikaan näyttäytyä? Kaduilla ja teillä liikkuvien ihmisten katseet lävistäisivät hänet ydintä myöten kuin nuolet. Kun hän saapuu luoksesi, kuningas, sammuta lamppu ja ota hänet vastaan pimeässä! Älä salli valon häntä solvata!
Devadatta tulee.
Devadatta
Minä olen kuullut, että kuningas Kumarsen tulee vapaaehtoisesti sinun luoksesi.
Kuningas
Minä otan hänet vastaan asianmukaisin juhlallisuuksin — ja sinä toimit pappina. Käske sotapäällikköäni ja hänen miehiänsä varustautumaan hääjuhlallisuuksiin!
Bramaanivanhimmat tulevat.
Kaikki
Voitto olkoon sinun!
Ensimmäinen vanhin
Me olemme kuulleet, että olet kutsunut luoksesi kuninkaamme antaaksesi hänelle takaisin hänen valtaistuimensa. Senvuoksi olemme tulleet sinua siunaamaan (Šankar tulee) siitä ilosta, jonka olet suonut Kašmirille.
Siunaavat häntä, ja kuningas kumartaa heille. Bramaanit poistuvat.
Šankar (Tšandrasenille)
Valtias, onko totta, että Kumarsen tulee antautumaan vihollisilleen?
Tšandrasen
On, se on totta.
Šankar
Se on pahempi kuin tuhat valhetta. Rakas kuninkaani, minä olen sinun vanha palvelijasi, ja Jumala yksin tietää, kuinka olen kärsinyt milloinkaan valittamatta. Mutta miten voinkaan tämän kestää? Kuinka voin nähdä sinun vaeltavan halki koko Kašmirin astuaksesi vankikomeroosi? Miksi ei palvelijasi saanut kuolla ennen tämän päivän tuloa?
Eräs sotilas saapuu.
Sotilas
Vaunut ovat ovella.
Kuningas
Eikö ole käsillä soittimia — huiluja ja rumpuja? Virittäkööt iloisen sävelen! (Astuu lähemmäksi ovea.) Minä lausun sinut sydämestäni tervetulleeksi, kuninkaallinen ystäväni!
(Sumitra tulee kantaen käsissään jotakin peitettyä.)
Vikram
Sumitra! Kuningattareni!
Sumitra
Kuningas Vikram, sinä olet etsinyt häntä öin päivin vuorilta ja metsistä, olet levittänyt ympärillesi hävitystä mitään välittämättä kansastasi enempää kuin omasta kunniastasikaan. Nyt hän lähettää sinulle päänsä, jota olet kiihkeästi tavoitellut — päänsä, johon kuolema luo majesteettillisempaa hohtoa kuin kuningaskruunu.
Vikram
Kuningattareni!
Sumitra
Minä en ole enää sinun kuningattaresi, valtias! Armelias kuolema vaatii minut omakseen.
Kaatuu ja kuolee.
Šankar
Kuninkaani, mestarini, rakas poikani, sinä olet menetellyt oikein. Nyt olet noussut ikuiselle valtaistuimellesi. Jumala on sallinut minun elää saadakseni olla tämän kunnian todistajana. Nyt on minun aikani loppunut, ja palvelijasi seuraa sinua.
Ila tulee morsiuspuvussaan.
Ila
Minä kuulen hääsoiton soivan. Missä on sulhaseni? Minä olen valmis.