V
Taatto lähellä huvimajan ovea. Joukko miehiä.
Taatto
Oletteko saaneet kylliksenne, ystäväni?
Ensimmäinen mies
Enemmänkin kuin riittämään asti, taatto. Katsohan, kuinka ovat punanneet minut yltä päältä. Jokainen on saanut osansa.
[Intian kevätjuhlan aikaan on tapana heittää toistensa päälle punaista jauhetta. Tässä näytelmässä punainen jauhe esiintyy lemmen intohimon vertauskuvana.]
Taatto
Tosiaanko? Ovatko kuninkaatkin saaneet punaista pölyä?
Toinen mies
Kukapa olisi päässyt heidän läheisyyteensä? He olivat kaikki turvassa aidatuilla alueillansa.
Taatto
Vai välttyivät teiltä! Ettekö saaneet heihin yhtään punaista? Teidän olisi pitänyt tunkeutua sinne väkisin.
Kolmas mies
Kuulehan, ukko kulta, heillä on oma erikoinen punansa. Heidän silmänsä ovat punaiset, samoin heidän henkivartijoittensa ja seuralaistensa turbaanit. Ja viimeksimainitut heiluttivat miekkojansa niin tuimasti, että jos olisimme uskaltautuneet vähänkin lähemmäksi, olisi piankin alkanut runsaana vuotaa perustava puna.
Taatto
Oikein, ystäväni — parasta on pitää heidät aina hieman loitolla. He ovat Maan maanpakolaiset — ja meidän asianamme on pitää huolta siitä, että he niinä pysyvät.
Kolmas mies
Minä lähden kotiin, taatto; puoliyö on jo ohi.
Poistuu.
Laulajajoukko tulee laulaen.
Laulu
Valkoiset ja mustat ovat aivan yhdenlaiset,
Punaisiksi muuttuneet kuin jalkojemme puna,
Punainen on nuttuni ja haaveet punaiset,
Sydämeni värisee kuin punalootuskukka.
Taatto
Mainiota, ystäväni, erinomaista! Olette siis tosiaankin viettänyt hupaisia hetkiä!
Laulajat
Suurenmoisia! Kaikki oli punaista, punaista! Ainoastaan kuu taivaalla oli tottelematon — pysyi valkoisena.
Taatto
Se näyttää vain ulkoa niin viattomalta. Jos olisitte temmanneet pois sen valkoisen naamion, olisitte sen juonet havainneet. Minä olen nähnyt, millaisia punaisia värejä se on heitellyt maahan tänä yönä. Ja ajatelkaahan: pysyi kaiken aikaa valkeana ja värittömänä!
Laulu
Sinua, vain sinua varten, armaani!
Minun mieletön sydämeni ei suostu tappioihin;
Luuletko karkaavasi valkeana, kun minut peitit punaisella jauheella?
Eikö värjää valkoista pukuasi sydänkukkani lentävä hurme!
»Kuningas» ja Kantši tulevat.
Kantši
Sinun tulee tarkoin noudattaa ohjeitani. Pidä huolta siitä, ettei tapahdu minkäänlaista virhettä.
»Kuningas»
Mitään virhettä ei ole tapahtuva.
Kantši
Kuningatar Sudaršanan asumus on…
»Kuningas»
Niin, herra, minä olen huomannut paikan hyvin.
Kantši
Sinun asianasi on vain sytyttää puutarhaan tuli ja sitten käyttää hyväksesi hälinää ja sekasortoa toteuttaaksesi aikeesi viipymättä.
»Kuningas»
Minä tottelen.
Kantši
Kuulehan, herra kruununtavoittelija, minun täytyy pakostakin ajatella, että meitä vaivaa turha pelko — tässä maassa ei tosiaankaan ole kuningasta.
»Kuningas»
Minun ainoana tarkoituksenani on vapahtaa tämä maa anarkiasta. Tavallinen ihminen ei voi elää ilman kuningasta, olipa hän oikea tai väärä! Anarkia on aina vaaran lähde.
Kantši
Hurskas kansan hyväntekijä, sinun ihmeellisen uhrautuvaisuutesi tulisi tosiaankin olla esikuvana meille kaikille. Minä aion itse tehdä kansalle tuon erinomaisen palveluksen.
Poistuvat.