XVII
Joukko kansalaisia.
Ensimmäinen kansalainen
Me luulimme kokevamme hyvänkin huvin, kun tuli koolle niin paljon kuninkaita, mutta miten olikaan: koko asia sai sellaisen käänteen, ettei kukaan tiedä, mitä oikeastaan tapahtui!
Toinen kansalainen
Ettekö huomanneet, etteivät he päässeet minkäänlaiseen yksimielisyyteen? Kaikki epäilivät toisiansa.
Kolmas kansalainen
Kukaan ei noudattanut alkuperäistä suunnitelmaansa: toinen tahtoi hyökätä eteenpäin, toinen piti parempana peräytyä; toiset kääntyivät oikeaan, toiset hyökkäsivät vasempaan — kuinka voisikaan sellaista taisteluksi nimittää?
Ensimmäinen kansalainen
He eivät pitäneet ollenkaan silmällä todellista taistelua — pitivät vain kaikin silmällä toisiansa.
Toinen kansalainen
Jokainen ajatteli: »Minkätähden kuolisinkaan salliakseni toisten korjata sadon?»
Kolmas kansalainen
Teidän täytyy sentään kaikkien myöntää, että Kantši taisteli niinkuin sankari ainakin.
Ensimmäinen kansalainen
Häviölle jouduttuaankaan hän ei näyttänyt pitkiin aikoihin haluavan tunnustaa itseänsä voitetuksi.
Toinen kansalainen
Hänen rintansa lävisti vihdoin kuolettava heittoase.
Kolmas kansalainen
Mutta sitä ennen hän ei näyttänyt ollenkaan oivaltavan, että hänen oli väistyttävä joka askelella.
Ensimmäinen kansalainen
Toiset kuninkaat — niin, kukaan ei tiedä, minne he pakenivat jättäen
Kantši paran yksinään taistelukentälle.
Toinen kansalainen
Minulle on kerrottu, ettei hän ole vielä kuollut.
Kolmas kansalainen
Ei, lääkärit ovat hänet pelastaneet — mutta hänellä on oleva häviönsä leima rinnassaan aina kuolemaansa asti.
Ensimmäinen kansalainen
Pakoon pyrkineistä kuninkaista ei ole yksikään päässyt karkuun; heidät on kaikki otettu vangeiksi. Mutta millainen tuomio heille lienee langetettu?
Toinen kansalainen
Minä olen kuullut, että he ovat joutuneet rangaistaviksi kaikki, lukuunottamatta Kantšia, jonka tuomari sijoitti oikealle puolellensa oikeuden valtaistuimelle laskien kruunun hänen päähänsä.
Kolmas kansalainen
Eipä ole kummempaa kuultu.
Toinen kansalainen
Sellainen oikeudenkäyttö tuntuu meistä suoraan sanoen haaveelliselta ja oikukkaalta.
Ensimmäinen kansalainen
Epäilemättä. Suurin rikollinen on tietenkin Kantšin kuningas; toisia ajoi toisinaan voitonhimo eteenpäin, toisinaan taas heitä peräännytti pelko.
Kolmas kansalainen
Millaista oikeudenkäyttöä tämä onkaan? kysyn minä. On kuin tiikeri pääsisi rankaisematta, mutta sen häntä leikattaisiin poikki.
Toinen kansalainen
Jos minä olisin tuomari, luuletteko, että Kantši voisi aivan hyvin tänä hetkenä? Hänestä ei olisi enää olemassa jälkeäkään.
Kolmas kansalainen
Ne ovat suuria ylituomareita, ystäväiseni, heidän aivonsa ovat toista maata kuin meidän.
Ensimmäinen kansalainen
Haluaisinpa tietää, onko heillä ollenkaan aivoja. He vain noudattavat omia mukavia päähänpistojansa, koska ei ole ketään ylempää, joka heille jotakin sanoisi.
Toinen kansalainen
Sanoittepa mitä tahansa, jos hallitusvalta olisi meidän käsissämme, olisimme epäilemättä hallinneet paremmin.
Kolmas kansalainen
Kukapa voisi sitä epäillä? Se on tietenkin itsestään selvää.