KAHDEKSAS KOHTAUS
Bertha. Amalia.
BERTHA (kummeksien): Mutta mikä sinun nyt on? Miksi noin äkkipäätä lähdet?
AMALIA. Ei, ei, minä en saata viipyä, en saata viipyä!
BERTHA. Et saata viipyä?
AMALIA. Niin, oi niin, minä tukehdun, jos täällä kauemmin olen!
BERTHA. Oletko kipeä?
AMALIA. Niin, minä kärsin, minä kärsin hirmuisia vaivoja sinun tähtesi, armas, rakas Bertha raukkani; minua vaivaa kauhea tuska, kun näen sinun elävän ja liikkuvan täällä, synnin ja huikentelevaisuuden onnettomassa pesässä!
BERTHA. Mitä sinä oikeastaan tarkoitat?
AMALIA. Tarkoitan vaan, ett'et sinä vielä tunne tuon huikentelevaisuuden hirveätä suuruutta. Oi teitä, miehet, miehet!
BERTHA. Tiedätkö kenties jotakin uutta tuohon äskeiseen juttuun?
AMALIA. Josko tiedän? Oo, lapsiraukkani, mun onneton, hyljätty lapsiraukkani! Tule, paina pääsi uskollista sydäntäni kohden (sulkee vastahakoisen Berthan syliinsä) — Tule, niin kerron sinulle kaikki, kerron sinulle koko tuon kauhean totuuden, paljastetussa, koristelemattomassa muodossaan! Ajattele sitten minusta mitä tahdot — sano, että olen utelias, tunnoton, röyhkeä; sano mitä hyvänsä, minä kuitenkin kerron. Niinpä kuule! Asian laita on valitettavasti juuri niinkuin sen äsken sinulle kerroin. Miehesi jäi eilen Hansenille velkaa 3,000 markkaa, minä luin vast'ikään erään kirjeen, jossa hän tunnustaa velan ja uudelleen lupaa maksaa nuo rahat tänään edellä puolenpäivän. Kirje oli avoinna tuolla pöydällä ja sivumennen en voinut olla siihen vilkaisematta —
BERTHA. Suuri Jumala, onko hän kadottanut järkensä? Missä on kirje?
Sano minulle, missä se on?
AMALIA. Tuolla se oli pöydällä, mutta ei sitä enää näy siinä. Hän varmaankin on sen jo lähettänyt.
BERTHA (etsii turhaan paperien seasta): Todella, se on poissa. Mutta tuosta paperiarkista on palanen reväisty — kyllä asiassa niin muodoin perää on. Taivaan Jumala! Siinä nyt nähdään huonojen seurakumppanien vaikutukset!
AMALIA. Niin, sitähän minä aina olen sanonut. Aksel ei ole mikään paha ihminen — ei millään muotoa — mutta hän on niin vilkas, niin iloinen, niin taipuvainen. Sen huomasin hyvin jo hänen sulhasena ollessaan, jolloin ensin häneen tutustuin, ja monta kertaa aijoin sinua varoittaa, sillä kaunis ulkomuoto tavallisesti peittää kevytmielisyyden. Ah. miksi sitä en tehnyt! Mutta älä sure! Jos miehesi tykkänään unhoittaisikin velvollisuutensa sinua kohtaan (puristaa Berthaa kiinteämmin rintaansa kohden) — jos hän todellakin — — —
BERTHA (tuskastuen tahtoo hänestä irtautua): Anna minun olla — —
AMALIA (pitää häntä vyötäisiltä): Jos ei hän sinusta enää ollenkaan välittäisi — ja ennemmin tai myöhemmin hän kyllä semmoiseksi kääntyy, — niin tiedät kumminkin yhden, jonka ystävyys aina on oleva sama, joka — —
BERTHA (joka on hänestä irtautunut): Hyvä, hyvä — minä lähden nyt
Akselia puhuttelemaan.
AMALIA. Niin; tee se, tee se! Nuhtele häntä oikein suoraan kevytmielisestä käytöksestään, selitä hänelle, mitä huolta ja surua — — — (Huomaa Berthan olevan lähtemäisillään) No, hyvästi sitten, armas, surkuteltava Bertha raukkani! (Syleilee häntä ja menee; erikseen) Ja nyt sukkelaan tätien luo, ennenkuin kahvi jäähtyy.
BERTHA. No viimeinkin! (Menee vasemmalle sivuovelle) Nyt otan asiasta selvän.
AMALIA (aukaisee oven ja pistää päänsä sisään; erikseen vilkkaasti): Hetken kuluttua tulen takaisin kuulemaan, kuinka hän on suoriutunut asiasta. (Taasen surkuttelevalla äänellä) Hyvästi, hyvästi — onneton, surkuteltava Berthaseni!
(Katoo).