KUUDES KOHTAUS
AMALIA (ulkopuolella): Kultaseni, älä vaivaa itseäsi, kyllä minä sen löydän — (tulee sukkelasti sisään) Mihinkä ne karamellit jätinkään? Muistaakseni panin ne tähän pöydälle? Aivan oikein, tässähän ne ovatkin. (Ottaa tuutin ja aikoo mennä, vaan huomaa samassa Akselin kirjeen) Ah, jotain kirjoitettua! Mitähän se lienee? (Lähenee varpaillaan pöytää) »Veli Hansen!» Mitä? olisiko — (lukee puoliääneen ja kiireesti) »checki. — Pohjoismaiden pankista — 3,000 — velkaa.» (Puhuu) No taivaan suuri luoja, eikös siinä kumminkin ollut perää! Mitähän nyt Bertha sanoo! — Ah, joku tulee! Pakoon pian!
(Menee).