VIIDES KOHTAUS.
EDELLISET (paitsi Lundström). HAMARI.
HAMARI (noin 30 vuoden vanha. Reippaan ja terveen näköinen). Päivää anoppi ja kaikki tyyni!
AMELIE (pistävästi). Kas vävypoikani! Sepä harvinainen vieras!
HAMARI. Minulla on vähän asiaa.
AMELIE. No, sitähän minäkin. Sillä kuinka meillä muuten olisi se kunnia.
JUNG (joka Hamarin tullessa on tullut levottomaksi tekee lähtöä). Minun täytyy myöskin — —
HAMARI. No, minnekkä kiire? Ei pidä minun antaa häiritä.
JUNG. Ei suinkaan — ei suinkaan. Mutta minulla on työtä. Eräs idea, joka on pantava paperille — —
HAMARI. Ah! No, siinä tapauksessahan se olisi suuri rikos kirjallisuudelle ruveta viivyttämään — —
JUNG (vähän nolona). Minä menen sitten. (Kumartaa.) Hyvästi ja kiitoksia!
HAMARI. Niin, kiirehtikää nyt ennen kuin ideea haihtuu. Kiirehtikää hiiessä!
AMELIE. Hyvästi, hyvästi! Tervetuloa huomenna, herra Jung!
JUNG. Kiitoksia!
(Katsoo pitkään Berthaan lähtiessään.)