KAHDEKSAS KOHTAUS
Albert. Salmela. Viivi. Selma. Miller. Palvelijatar.
SELMA. Hahaha, mistä tuo koomillinen ilmiö —? Olikohan Lapviikista karannut, vai —?
SALMELA. Joku eksynyt maaseutulainen, joka —
ALBERT. Joka haki lääkärin apua nuhaa vastaan, niin. Mutta mitä hän
Viiviä niin katseli? Näytti siltä kun hän olisi sinut tuntenut?
SELMA. Kas! Oletkin oikein säikähtyneen näköinen!
VIIVI. Niin — niin, kun luulin että jos lie varas tahi mikähän pahantekijä —
(Puuhailee kapsäkin kanssa peittääkseen hämmästystään).
MILLER (perältä, hattu päässä ja palttoo päällä, katsoo taakseenpäin vähän peloissaan): Mitä? Kuka se —? Täältäkö tuo mies —?
ALBERT. Täältähän se — sanoi erehtyneensä ja —
MILLER. Kuulkaa, se on veijari, suuri veijari, tuo!
ALBERT ja SELMA. Veijari!
SALMELA (kumartaa juhlallisesti): Päivää, herra hovineuvos!
MILLER (kylmästi): Päivää! — Antakaapas kun kerron teille. Menin niinkuin sanoin tuonne Hotel Nationaliin. Kysyn: saisinko tavata erään matkustajan, joka on ilmoitettu tämän päivän lehdissä: Hra Miltopeus Kajaanista?
VIIVI (erikseen): Mitä?
MILLER. »No, ettekö tuntenut häntä? sehän se oli, joka juuri tuli teitä vastaan», saan vastaukseksi. Ja se oli tuo sama mies, juuri tuo sama mies! Kovasti hämmästyneenä haen lähempiä tietoja. Tulee ilmi että hän oli tullut ravintolaan keskellä yötä omalla hevosella erään nuoren naisen kanssa, joka aamulla oli kadonnut —
SELMA. Mutta tämähän on romantillista —
MILLER. Hävytöntä se on. No, minä sanoinkin siellä että siitä pitää heti ilmoittaa poliisille ja että minä puolestani paikalla lähetän sähkösanoman ukko Miltopeukselle että hänen nimensä sillä tavalla —
VIIVI. Jumalani —!
SELMA. No, mitä nyt —!
VIIVI. Sattui vaan sormeen kun tämä lukko ei tahdo —
SELMA. Annappas kun autan sinua.
MILLER. Mutta mitä hän täällä teki? Ketä hän —?
ALBERT. Ei siitä tullut selkoa. Mutta kuuleppas pappa, kyllä meidän tässä tapauksessa on kysyminen: Ou est la femme? sillä —
MILLER. Mitä vielä, suurimmat petturit ovat juuri noin viattoman —
PALVELIJATAR (tuo kahvia).
VIIVI (joka on saanut auki lukon): No, vihdoinkin! (Aukaisee kapsäkin)
Mutta mitä tämä on — mitä Herran nimessä tämä on —?!
SELMA. Mitä se — mitä se —? (Ottaa kapsäkistä mustan vaatekappaleen, vilkaisee siihen, viskaa sen lattialle ja juoksee nauraen pois) Voi taivas, mikä erehdys! Hahaha, hahaha, mikä erehdys!
VIIVI. En voi oikein hyvin — Saanko pyytää lasin vettä —? Olkaa hyvä, lasi vettä —!
MILLER. Lasi vettä! Pian, pian! Mitä on tapahtunut? Mitä siinä —?
ALBERT (nostaa vaatekappaleen ilmaan levittäen sitä niin että se tulee täydellisesti näkyviin): Ainoastaan yhdet mustat miesten nimettömät!