SEITSEMÄS KOHTAUS
Edelliset. Selma. Albert. Salmela.
SELMA. No Viivi, nyt me — (huomaa kanttorin, puoliääneen). Mitä? Kuka tämä herra —?
VIIVI (varmasti): En minä häntä tunne.
SELMA. Onko teillä mitään asiata hovineuvokselle, vai —?
KEKKONEN (katsoo hämillään ja naurahdellen molempia): Hehehe —
SELMA. Kuinka hän on kummallisen näköinen. Menen sanomaan Abbelle — (menee vasemmalle päin) Abbe, tulehan tänne vähäsen —
KEKKONEN (kuiskaten): Yksi sana vaan, neiti Viivi! Teillä on —
VIIVI (samoin): Vait!
ALBERT. Mitä sinä —?
SELMA. Täällä on eräs herra, joka —
SALMELA (tulee).
ALBERT (tarkastaa kanttoria lornetillaan): Kenen kanssa meillä on kunnia —?
KEKKONEN. Hyvää päivää! Tuota — että —
(Kolme aivastusta).
ALBERT (jyrkästi): Mikä on asia?
KEKKONEN. Ei mitään, ei mitään, erehdys vaan. Hyvästi ja antakaa anteeksi että —
(Yrittää hämmennyksissään mennä vasemmalle).
ALBERT. Ei sinne!
KEKKONEN. Herra Jumala!
(Juoksee oikealle).
ALBERT. Ei sinne! (Ottaa häntä olkapäästä) Täss' on ovi ja olkaa hyvä ja vastedes —
KEKKONEN. Kiitoksia, kiitoksia paljon! (Kääntyy ovessa ja katsoo Viiviä niinkuin hän aikoisi jotain sanoa) Tuota — Jahah, jahah — kyllä minä menen. Anteeksi — anteeksi että —
(Albert saattaa häntä etehiseen, josta kuuluu kova aivastus.
Albert tulee takaisin).