KOLMAS KOHTAUS
Entiset. Palvelijatar. Viivi.
PALVELIJATAR (perältä): Tuolla tambuurissa on vieras neiti kapsäkki kädessä, joka kysyy neiti Selmaa.
SELMA. Ah, se on Viivi! Kuulkaa, Viivi on tullut!
(Juoksee ulos perältä; piika seuraa).
MILLER. No no, vähemmälläkin sitä —
ALBERT. No, kuinka hän nyt tähän aikaan — (Korjaa kravattiansa) Kuule pappa, jos et minun neuvoani halveksi, niin kyllä voisit antaa myönnytyksesi. Ne rakastavat toisiaan ja sinun relatsioonillasi kyllä Eerolle voit hankkia —
MILLER. Kiitos nöyrimmästi! Mutta suot kai anteeksi jos tässä asiassa omin neuvoin uskallan —. Valtioneuvoskin huomautti —
Viivi, Selma ja palvelijatar (joka auttaa Viiviä päällysvaatteiden
riisumisessa).
SELMA. Käy sisään, käy sisään! Ei täällä ole muita kuin —
MILLER. Ah, Viivi! No, tervetultua! Mitä maalta kuuluu?
ALBERT. Terve tultua Helsinkiin!
SELMA. Ja minä kuin odotin sinua vasta iltasella. Tai oikeastaan jo eilen tuossa iltamassa vähän pelkäsin, että jos sinä tulet ja minä olen ulkona huilaamassa. Mutta, ethän sinä niin varmaan kirjoittanutkaan mikä päivä —. No, kerro nyt kuinka sinä tähän aikaan —?
VIIVI. Oli pyryilma ja sen vuoksi —
SELMA. Ahaa! Ja sen vuoksi ehdit vasta aamujunassa. No, johan minä ajattelinkin että —
VIIVI. Niin, juuri, niin. Minä tulin — minä tulin aamujunassa. (Piialle, joka aikoo ottaa hänen kapsäkkinsä) Kiitos, kapsäkkiä ei tarvitse —
(Piika menee päällysvaatteineen).
MILLER. Ole nyt hyvä ja käy istumaan, tyttöseni! No, mitenkä mamma jaksaa? Hyvin tietysti?
VIIVI. Kiitoksia! Kyllähän se —. Lähetti paljon terveisiä. Mitenkä setä itse on voinut?
MILLER. Kiitos! Mitä tämmöisestä vanhasta äijästä! Huolia ja edesvastausta vaan. Valtioneuvoskin on mennyt matkalle ja antanut minulle kaikki hommat. No, teillä on kohta jonkunmoinen juhla siellä Alamäellä — kansanopiston vihkiäiset, vai mitä?
VIIVI. Niin, senvuoksihan minäkin tänne —
SELMA. Niin, sinun pitää paikalla näyttää minulle tuo sinun leninkikankaasi. Se on kai täällä kapsäkissä —? (Tuo kapsäkin tuolille etunäyttämölle) Voi voi, meillä on niin paljon puhumista ja rupattamista etten —
MILLER. Niin, sen kyllä arvaan. Parasta siis jättää teidät kahden kesken, vai mitä?
VIIVI. Kyllähän me vielä ehdimme —
ALBERT. Onko siitä kauan kuin Viivi viimein kävi Helsingissä?
VIIVI. Taitaa siitä kohta olla pari vuotta.
ALBERT. Vai niin. No onko kaupunki sillä ajalla paljon muuttunut? Kyllä kai.
VIIVI. En voi sanoa. Vilkastahan täällä näkyy olevan. Ja sitten niin paljon huveja.
SELMA. Niin, tänä iltana pitää meidän välttämättömästi mennä sirkukseen. Et usko kuinka siellä on kauniita hevosia ja hassuja klovneja, ja sitten siellä saa nähdä Helsingin hienointa yleisöäkin —
VIIVI. Mutta onhan tänään teatterikin —
SELMA. Äh, se on vanhaa! Ei siellä malta istua. Mutta voi voi, kyllä se sentään oli sanomattomasti hauskaa että taas sain nähdä sinua näin pitkän ajan perästä!
(Ottaa Viiviä vyötäisiltä ja pyörittää häntä).
VIIVI. No no, elähän nyt —!
MILLER. Niin no; minä menen nyt vähän kävelemään ja tapaamaan vanhoja tuttuja, joita näkyy olevan kaupungissa. En minä kauan viivy. Näkemiin asti siis.
(Menee oikealle).
ALBERT. Minä en myöskään tahdo häiritä —. (Mennessään vasemmalle)
Vanhan piian näköiseksi on käynyt.