TOINEN KOHTAUS
Entiset. Selma (vasemmalta).
SELMA (iloisesti): Hyvää huomenta pappa, hyvää huomenta! (Ottaa isänsä kaulasta ja nyökähyttää samassa Albertille) Huomenta Abbe!
MILLER (mutisee): Päivää! Sinä viivyit kauan Alliance Françaisessa eilen.
SELMA. Niin, mutta kun siellä oli niin äärettömän hauskaa. Et usko kuinka —
MILLER. Tuo ei passaa. Semmoinen viipyminen viimeiseen tanssiin saakka on liian plebeijimäistä ja sopii ompelijaneidille eikä sinun säätyluokkasi nuorelle naiselle. Sinun pitää paremmin ottaa vaaria itsestäsi ja panna muistiin että olet hovineuvoksen tytär, sen sanon.
SELMA. Mutta, Herra jee, viipyiväthän siellä muutkin tytöt yhtä kauan — Alma, Eugenie, Fiffi, Lullu ja kaikki tyyni. Ja olisinhan minä tullut aikaisemminkin, mutta kun tuo Abbe ei viitsinyt tulla saattamaan, niin —
MILLER. Syytä sinä Abbea! Niinkuin ei sinulla aina olisi vakituinen saattaja. Mutta sen minä nyt tässä vielä kerran sanon, että tuo kurtiisi on lopetettava, minä en sitä ollenkaan salli.
SELMA. Mutta voinko minä siihen mitään, että hän on niin kohtelias ja huomaavainen? Ja sitä paitsi hän on Abben parhaimpia ystäviä —
MILLER. Niin, sen kyllä uskon, ainahan vakka kantensa hakee. Mutta tuommoiselle nuorelle ylioppilaalle, jolla ei ole muuta kuin kaunis naamansa, sille minä en tytärtäni anna, se on vissi se! Valtioneuvoskin kerran —
SELMA. Mutta pappa kulta, eihän hän milloinkaan ole — Hän vaan pitää minun seurastani. Ja tuota — onhan hän muuten henkivakuutusagentti —
MILLER. Niinkuin joka toinen mieshenkilö nykyään.
ALBERT (sanomalehden takana): Ja postimerkki-asioitsija.
MILLER. Minä en sinulle tässä —. Niinkuin sanottu, minun tahtoni on, että sinä tästä päivästä alkaen lopetat koko seurustelun tuon miehen kanssa.
SELMA. Voi voi, pappa kulta, kuinka sinä olet paha! Mutta jos vasta huomisesta alottaisimme?
MILLER. Huomisesta?
SELMA. Niin kun lupasin tänään tulla hänen kanssaan luistinradalle ja hän varmaan paheksuisi jos en —. Rakas, oma pappa kulta, enkö saa mennä? Sano että saan —
MILLER. No, kyll' on teidän kanssanne peliä, kyll' on peliä!
SELMA. Sano nyt: olkoon nyt tällä kertaa.
MILLER. Anna minun olla rauhassa. Mutta muista se että —
SELMA. Kiitos, kiitos tuhannesti! (Hiljaa Albertille) Ethän sinä suinkaan millä tavalla siitä yöllisestä —?
ALBERT. Äh, kaikkea nyt —!