KOLMASTOISTA KOHTAUS
Edelliset. Poliisi. Salmela. Palvelijatar.
POLIISI (kapsäkki kädessä, lyö Kekkosta olkapäälle): Rauhoittukaa herra, rauhoittukaa!
KEKKONEN. Mitä? Poliisi!
VIIVI (erikseen): Taivaan herra! Poliisi!
POLIISI. Herrako se on, joka on jättänyt hevosensa vartiatta tuonne kadulle?
KEKKONEN. Kyllä —
POLIISI. Hyvä! Se on karannut, kaatanut reen kumoon että kapsäkkinne lensi ulos ja kiitää nyt täyttä kyytiä katua pitkin —
KEKKONEN. Mitä? Polle karussa! No sitten —
(Aikoo kiirehtiä ulos).
POLIISI. Malttakaa! Kyllä se korjataan poliisikamariin. (Laskee kapsäkin lattialle oven suuhun) Ja sinne herrakin on hyvä ja seuraa minua sakkoa suorittamaan sekä myöskin eräästä esiintulleesta syystä selittämään mikä herran nimi oikeastaan on. Poliisi on jo vuorokauden seurannut jälkiänne, mutta vasta nyt onnistunut teitä tavata.
KEKKONEN. Mitä —?
POLIISI. Näin paljon on kumminkin tullut ilmi: Te tulitte toissa yönä k:lo 1/2 2 Hotel Nationaliin omalla hevosella ilmoituksenne mukaan, ja erään naisen seurassa. Tilasitte kaksi huonetta, kirjoititte päiväkirjaan Hra Miltopeus rouvineen Kajaanista.
KEKKONEN. No, nyt tuo —
POLIISI. Seuraavana aamuna muutitte pois, tuntematonta minne. Onko se oikein!
KEKKONEN. Niin, kyllähän —
POLIISI (kääntyen Albertin, Selman ja Salmelan puoleen): Saanko luvan kysyä neidiltä ja herroilta, kun samaan aikaan olitte Hotel Nationalissa, niin huomasitteko silloin tämän herran?
ALBERT (erikseen): No juutas!
SELMA (samoin): Voi taivas!
MILLER. Mitä —? Olitteko te —??
SELMA. Niin — niin, kun me —
MILLER. Se on siis totta? Oletteko aivan —?!
SELMA. Niin, kun tulimme Françaisesta, niin tykkäsimme että pikkunen likööri olisi —
MILLER. Mutta tämähän on skandaali — tämähän —!
POLIISI. Uudistan kysymykseni. Tapasiko herrasväki tämän herran?
ALBERT. Emme nähneet koko miestä. (Erikseen) Tästä nousee myrsky.
POLIISI. Hyvä! Saanko sitten tehdä herra hovineuvokselle erään kysymyksen. Vossikka N:o 307 on todistanut että hän eilen aamupäivällä kyyditsi tuon naishenkilön joka oli tämän herran seurassa, tänne herra hovineuvoksen luo. Onko tänne siihen aikaan saapunut eräs hyvästi puettu nuorempi nainen, jos saan luvan kysyä?
MILLER. Eräs nuorempi —? Eihän tänne muita kun — Skandaali skandaalin perästä! (Kiivaasti) Viivi, veljenitytär! Minä käsken sinua, selitä paikalla missä suhteissa sinä oikeastaan olet tähän mieheen ja mistä syystä sinä tällä tavalla olet meille valehdellut?
VIIVI (lyhyen äänettömyyden perästä): Pyydän anteeksi! En tiedä itsekään — Mutta kun piti olla yötä hänen kanssaan tuossa ravintolassa — kun kotona puhuvat että olemme kihloissa — kun hän kosi minua koko matkan — niin ehdottelin — niin, niin — En nyt tällä kertaa — toiste sitten —
KEKKONEN (erikseen): »Kosi minua koko matkan». Taas hävyttömyys!
MILLER. No, minä uskon sinua sen verran kuin ansaitset. Mene nyt tuonne kamariin, niin saamme sitten lähemmin puhua. (Viivi menee vasemmalle. Poliisille) Ja te, poliisi, antakaa tämän neidon jäädä tänne, minä takaan hänestä ja puhun sitten poliisimestarin kanssa. (Selmalle, joka aikoo seurata Viiviä) Elä sinä mene, minulla on jotain sanomista sinulle. (Kekkoselle) Mutta te, herra, teidän kanssanne minulla ei enää ole mitään tekemistä. Olkaa siis hyvä ja —
KEKKONEN. Ymmärrän — menen heti, mutta ensin minun pitää saada kapsäkkini. Siinä on frakkipukuni, tärkkipaitani ja —
MILLER. No, antakaa sitten hiiden nimessä hänelle hänen kapsäkkinsä!
Missä se on? Mari! Mari!
(Palvelijatar tulee).
MILLER. Mari, missä se on tuo vieras kapsäkki, joka eilen —? Tuo se tänne heti —
(Palvelijatar vasemmalle).
KEKKONEN (erikseen): Hullu reissu tämä oli minulle, eikä enää taida kannattaa puhua mitään tuosta virastakaan. Tuhat tulimmaista, en voi olla kiroilematta! (Pui nyrkkiään vasemmalle) Mutta varo vaan itseäsi, senkin prinsessa siellä, vanhaksi pojaksi jään ikipäivikseni, sen sanon.
PALVELIJATAR (tulee takaisin kantaen kapsäkkiä, jonka hän asettaa lattialle toisen viereen): Tässä se on.
(Menee).
POLIISI. No, onko herra valmis?
KEKKONEN. Kyllä, kyllä. (Millerille) Antakaa nyt anteeksi että tällä tavalla, mutta —
MILLER (viittaa hänelle): Hyvä, hyvä —!
(Poliisi ja Kekkonen menevät, jälkimäinen kursailee ovessa).
MILLER. Ja nyt mulla on teidän kanssanne vähän puhumista, herrasväkeni. Kuinka se on mahdollista että sillä tavalla unhottaa asemansa, niinkuin sinä Selma olet tehnyt! Mennä keskellä yötä ryypiskelemään herrojen seurassa! Sehän on hansikka viskattu koko yhteiskunnan silmille! Sehän osoittaa semmoista yleisen opinionin halveksimista etten sitä voi selittää muulla tavalla kuin että sinä ja te kaikki olette tulleet ihan hulluiksi! Ja kenen kanssa sinä sitten siellä olit? Nuoren miehen kanssa, jonka kaikki tietävät sinun ihailijaksesi! Sinun maineesi on pilattu, tykkänään pilattu!
SELMA. Mutta pappa —
MILLER. Ole vait! Tuo skandaali on peitettävä, oli se sitten millä tavalla tahansa. Onnellisesti kyllä minulla olisi yksi keino. Mutta voinko minä sitä käyttää? — niin voinko minä sitä käyttää? Se on kysymys — (kävelee edestakaisin) Se on kysymys, joka — joka — Niin, tässä ei muu auta. Herra Salmela, jättäkää sisään hakemuksenne vieraskodin hoitajan paikkaan, niin saatte kohta mennä naimisiin —
KEKKONEN (tulee uudestaan sisään): Antakaa anteeksi — pikkuinen erehdys — (Vaihtaa kapsäkit) Anteeksi että —!
(Katoaa).
SELMA. Voi voi, pappa kulta! Onko se mahdollista —!
SALMELA. Herra hovineuvos, kuinka minä —
MILLER. Niin, mutta mitä maailma, mitä valtioneuvos?
(Ulkopuolelta kuuluu kolinata ja tukahdettua kirousta).
SALMELA, MILLER ja SELMA. Mitä se oli?
ALBERT (juoksee ovelle): Tuntematon ystävämme vaan, joka teki pienen kuperkeikan kapsäkkineen päivineen.
(Kaikki nauravat).
Esirippu