NELJÄS KOHTAUS
VIIVI (yksin, kävelee edestakaisin): Niin, hän on oikeassa — kyllä kaikki nyt tulee ilmi. Oi, mitä minun pitää tekemän! Jumalani, mitä minun pitää tekemän! Eihän poliisi tästä kapsäkistä tiedä ei niin mitään. Tuossa hotellissahan vaan kävin kanttoria hakemassa, mutta hän oli muuttanut, ei tietty minne. Ei, se on tuosta nimenmuutoksesta, josta poliisi — Siitä sitten tulee tutkinto ja maineeni on pilattu. Mitä minä teen, voi mitä minä teen? Jos voisin salaa paeta koko kaupungista? Niin, jos ottaisin ajurin, sanoisin täällä meneväni jollekulle asialle ja ajaisinkin asemahuoneelle, jossa ehkä voisin päästä johonkin tavarajunaan. Kotiin tultuani sitten kirjoittaisin sedälle kirjeen, jossa selittäisin käytöstäni, pyytäisin anteeksi ja antaisin hänen toimekseen selvittää asiat poliisin kanssa. Niin, jos uskaltaisin — jos tietäisin että se onnistuisi — jos ei poliisi vaan — (menee ikkunan luo). Taivas, en pääse minnekään enää! Tuossa se poliisi kävelee ja katsoo tänne ylös. Hän vartioitsee minua ja minä olen hukassa!