KOLMAS KOHTAUS
Edelliset. Viivi.
VIIVI (shaali hartioillaan): Eikö se tyttö sieltä jo —?
ALBERT (ottaa saappaat toisen ja karahviinin toisen käsivarren alle ja poistuu vasemmalle): Pardon, serkkuni!
PALVELIJATAR (Viiville): Tässä olisi pulverit ja rahaa takaisin. Ja nyt voin kertoa neidille oikean ilosanoman. Tuo kapsäkki, joka —
VIIVI. Onko se tuotu tänne?
PALVELIJATAR. Ei mutta poliisikomisarjus, joka tapasi minut kadulla, kysyi jos neiti asuu täällä ja —
VIIVI. Poliisi! Mitä? Hän kysyi jos minä täällä —!?
PALVELIJATAR. Niin, ja kun kuulin neidin eilen sanovan että itse ajatte tuolla kapsäkillä ensin asemalle ja jos ei siellä tule selkoa, niin sitten poliisikamariin, niin arvasin heti että —
VIIVI. Kuulkaa, kysyikö hän mitään muuta minusta? Tunsiko hän nimeni?
Mitä?
PALVELIJATAR. En tiedä. Kysyi vaan milloinka neiti saapui meille eilen ja —
VIIVI. Milloinka minä saavuin — Hyvä! Kiitoksia vaan vaivastanne!
Saatte mennä. En enää teitä tarvitse.
PALVELIJATAR. Niin, niin, ei pidä olla niin levoton. Kyllä poliisilla jo on asia selvillä ja kyllä kaikki kohta tulee ilmi.
(Menee).