TOINEN KOHTAUS
Albert. Palvelijatar.
ALBERT (kamarinsa ovella yönutussa ja tohveleissa): Halloo! Onko siellä ketään? (Tulee sisään) Missä hiidessä se Mari —?
PALVELIJATAR (kantaen saappaita ja vesikarahvia): Tullaan, tullaan. Mutta kun ensin piti juosta apteekkiin noita Viivi neidin rohtoja hakemaan, niin —
ALBERT (ottaa häneltä saappaat ja karahvin): Vai niin, onko hän sairas?
PALVELIJATAR. Kova päänsärkyhän sillä on ollut raukalla eilisestä asti. Tietäähän sen että vähemmästäkin harmista kuin tuosta kapsäkin vaihdosta — Mutta nyt se asia taitaa kumminkin tulla selville, koska poliisikomsarjus tuolla kadulla juuri kysyi minulta, josko meille eilen on tullut eräs vieras neiti eli rouva, joka —
ALBERT. Soo, soo. (Ottaa pitkän kulauksen karahvista): Mitä kello on?
Minun seisoo.
PALVELIJATAR. Käy kahtatoista. Täällä on vieraita. Herra Salmela tuli tänne äsken frakissa ja valkoisessa huivissa ja meni suorastaan hovineuvoksen kamariin ja siellä Selma neitikin taitaa —
ALBERT (erikseen): Mitä peijakas! Olisiko hän todellakin —?
(Ääneen) Onko siitä kauan kuin hän tuli?
PALVELIJATAR. Noin puoli tuntia luullakseni —
ALBERT (erikseen): Puoli tuntia. Häntä ei siis ole ajettu ulos. Ukko antaa suostumuksensa. No, se kihlajaisseksa, joka tänään syödään, sen pitää kerrassaan olla hieno, siitä minä huolta pidän. Vai niin, vai pikku siskoni jo —