VIIDES KOHTAUS
Edelliset. Palvelijatar. Salmela.
PALVELIJATAR. Herra Salmela kysyy saisiko hän tavata neiti Selmaa.
SELMA. Ah joko —? (Viiville) Se on Eero. (Palvelijattarelle) Pyydä herra Salmelaa astumaan sisään. Hän on tervetullut.
PALVELIJATAR (menee).
VIIVI. Minä menen tieheni. En ole niin puettu että —
SELMA. Elä mene. Et saa mennä!
SALMELA (perältä, luistimet kädessä, kumartaa): Hyvää huomenta, neiti
Selma! Tässä minä nyt —
(Vieras kumarrus Viiville).
SELMA. Päivää, päivää, herra Salmela! Terve tultua! Saan esittää: Hra
Salmela ja serkkuni Viivi.
SALMELA. Hauskaa tehdä tuttavuutenne. Me puhuimme juuri teistä eilen.
No, neiti Selma, pitääkö välipuheemme paikkansa, vai —?
SELMA. Voi voi, herra Salmela, enhän minä nyt, kun minulla on vieraita.
Toinen kerta sitten.
VIIVI. Oh Selma, mitä sinä nyt puhut! Eihän minua tarvitse kursailla.
Sitä paitsihan pitää minunkin mennä ulos ostoksille, niin ettei —
SALMELA. No hyvä, sehän sopii mainiosti! Me teemme seuraa kaikki kolme tässä kauniissa ilmassa. Ovatko neidit valmiit, niin —
SELMA. Ei, ensin juodaan kuppi kahvia. Menen sanomaan että tuovat sisään ja sill'aikaa te, hra Salmela, voitte pistäytyä Abbea katsomassa. (Puoliääneen) Ette suinkaan siitä eilisestä kellenkään —?
SALMELA. Kuinka nyt minä —? Olen vaan uneksinut siitä koko yön —
SELMA. Olkaa te —!
(Salmela vasemmalle).
SELMA. No, Viivi?
VIIVI. Onhan se. Mutta yhden asian sanon sinulle.
SELMA. No?
VIIVI. Kun tulet takaisin tuolta luistinradalta, niin kyllä tuo silloin on tapahtunut.
SELMA. Ole vait!
(Vasemmalle toisesta ovesta).