KAHDEKSAS KOHTAUS.
Kamreeri. Hilma. Onni.
KAMREERI. No, olenpa saanut kuulla tänään, olenpa saanut kuulla, se on vissi! (Puoleksi erikseen:) Ja kumminkaan hän ei vielä tiedä mitään tuosta oikeasta asiasta. Puh, puh sentään, tätä elämää!
ONNI. Täti on huonolla tuulella tänään, he he he!
KAMREERI. Niin on, veliseni, niin on. Mutta kuulepas, sinä Hilma, jätäpäs meidät hetkiseksi kahden; meillä olisi tässä vähän puhumista Onnin kanssa.
HILMA. Kyllä —
ONNI. Mutta ei se kauan kestä. Eikö niin, eihän se kauan kestä, setä?
KAMREERI. Hm — ei, pianhan se on puhuttu.
HILMA (lyhyesti): No, minun tähteni teidän ei suinkaan tarvitse kiirehtiä.
(Aikoo mennä).