KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.
Rouva. Hilma.
ROUVA (puhuen kulissien taakse): Mitä, eikö kylliksi paistettu? Syö sinä vain, kyllä se kelpaa! (Hilmalle toisenlaisella äänellä:) Kuulepas, Hilma! Reetta sanoi, että sinä myöskin olit saapuvilla, kun hän papalle ilmoitti viskaalin tulosta. Miltä pappa silloin näytti? Sanopas se minulle!
HILMA. Miltäkö näytti? Kuinka niin?
ROUVA. Muuten vain — tahtoisin sen tietää.
HILMA. No, hän säpsähti hiukan ja katsoi kelloaan.
ROUVA. Mitä! Säpsähti ja katsoi kelloaan! Entäs sitten?
HILMA. Sitten käski hän Reetan sanomaan, että hän vielä makaa ja että viskaali tulisi takaisin määrätyllä ajalla.
ROUVA. Määrätyllä ajalla! Hyvä! Enkös ollut oikeassa, kun häntä jostakin epäilin. No, entä sitten?
HILMA. Sen perästä hän lähetti minut kamariini, hänellä kun oli jotakin puhuttavaa Onnin kanssa.
ROUVA. Ahaa, sen vuoksiko Onni —? Ne ovat siis samassa liitossa, ne junkkarit? No, ja sitten sinä menit?
HILMA. Niin, ja kun tulin takaisin, oli Onni poissa ja pappa höpisi, mitä lie höpissyt, jota en ymmärtänyt.
ROUVA. Jaha! No, mistä hän puhui?
HILMA. Omituista kyllä, veitsistä ja puukoista ja semmoisista.
ROUVA. Herra Jumala, veitsistä ja puukoista! Se on varma, ihan varma, että hänelle on jotakin tapahtunut, vaikka hän tahtoo sen minulta salata!
HILMA. Mutta mitä se olisi voinut olla?
ROUVA. Mistä minä sen tiedän? Hän on eilen joutunut rettelöihin, ja nyt hän siitä itsekseen puhuu. Niin se on.
HILMA. No, mutta pappa, joka on niin hiljainen luonteeltaan, ettei hän milloinkaan riitaannu tahi —
ROUVA. Älä sano, välistä hän voi hyvinkin pian suuttua. Etkö muista, kuinka hän löi tuota kerjäläispoikaa, joka kesällä tervasi kyökin ikkunan? Ja kun sitten viinit ja konjakit vielä tekevät vaikutuksensa, niin ei tappelu kovinkaan kaukana voi olla. Minä menen heti kysymään häneltä, heti paikalla.
HILMA. Älä nyt ole joutava, mamma! Luuletko sinä todellakin että pappa on tapellut? Ja oikein aseilla!
ROUVA. Aseilla tahi ilman, se on yhdentekevää, tappelevathan muutkin herrat, niin sivistyneitä kuin ovat olevinaankin.
HILMA. Hm! Niin, se on totta —
ROUVA. Mitä? Oletko sinä kuullut jotakin?
HILMA. En — en suinkaan. Minä muistin vain erästä asiaa.
ROUVA. Mitä sinä muistit? Puhu suusi puhtaaksi, puhu paikalla, sanon minä!
HILMA. Mutta eihän se yhtään tähän kuulu, ei yhtään. Kun oli puhe tappelusta, niin minä vain muistin, mitä äsken näin tuossa lehdessä ja josta mamma luultavasti jo tietääkin.
ROUVA. Mitä lehdessä seisoo? Enhän minä tiedä mistään. Näytäpäs tänne!
HILMA. Mutta mamma ei saa tulla levottomaksi — eihän koske pappaa —
(Antaa hänelle sanomalehden).
ROUVA. Annahan tänne nyt vain! Missä paikassa se on?
HILMA. Tuossa, mutta —
ROUVA. Jahah, jo löysin. (Lukee:) »Viime yönä tapahtui se ikävä seikka, että jotkut kaupunkimme säätyläisistä tullessaan jostakin tilaisuudesta kadulla riitaantuivat erään merimiehen kanssa ja löivät häntä niin pahasti, että mies, joka vietiin sairaalaan, tohtorin lausunnon mukaan kuuluu olevan arveluttavassa tilassa. Toivottava on, etteivät asianomaiset jätä tätä asiaa sikseen. Sillä sekä oikeus että kohtuus vaatii, että rikos, ilman minkäänlaista sääliä, mitä ankarimmin rangaistaan». (Pudottaa lehden). Pidä kiinni minua Hilma, pidä kiinni! Se tarkoittaa pappaa!
HILMA (vie häntä istumaan): No, kas niin! Enkö arvannut, että sinä kuitenkin —
ROUVA (pyyhkii otsaansa): Huh, huh, kun rupesin hikoilemaan! Mutta onhan asia aivan selvä. Pappa on kaupungin virkamies, siis säätyläinen, hän oli eilen eräässä tilaisuudessa, viskaali on asianomainen ja tulee nyt papan kanssa puhumaan tuosta merimiehestä, ehkä häntä vangitsemaankin, jos mies on hyvin huonona; eihän sitä tiedä. Voi voi! Pitää heti lähettää sairaalaan kysymään, kuinka on sen miehen laita.
HILMA. Mutta rauhoitu nyt, mamma! Eihän ole mahdollista, että pappa — sinä teet itsesi naurunalaiseksi.
ROUVA. Tässä ei ole sijaa naurulle, ei rahtuakaan, sen sanon. En ymmärrä, kuinka sinä voit olla noin välinpitämätön ja tyyni, vaikka asia on niin hirveän epätietoinen. Ei, minä lähetän Reetan sairaalaan, muu ei auta. (Huutaa:) Reetta!
HILMA. Mutta odota nyt edes siksi kun Onni tulee takaisin! Hän on ehkä kuullut puhuttavan tuosta kahakasta ja voi sinulle antaa tietoja osanottajista, ettei sinun suotta tarvitse —
ROUVA. Jahah, paras juuri, joka on papan uskottu ja yhdessä hänen kanssaan koettaa minua pimittää. Ja paljon mahdollista, että hänet jo on lähetetty juuri samaan paikkaan, kuka sen tietää? Mutta varokaa vain itseänne sitten, kun asiat selviävät, kyllä minä teille molemmille näytän, mistä Taavetti oluensa osti, sen saatte nähdä! (Taas surkealla äänellä:) Mutta ajattelehan, jos tuo mies kuolee! Jos pappa viedään Siperiaan ja tulee vedelle ja leivälle! — Voi, voi, minua onnetonta naista, voi minua poloista! (Vimmassa:) Reetta, sen kuhnus! Etkö kuule, että sinua huudetaan, että seinät —!