KAHDESKYMMENESENSIMMÄINEN KOHTAUS.
Onni, sitten kamreeri; viimein Hilma.
ONNI (kurkistaa sisään peräovesta): Ei ketään täällä? Tyhjä kuin Tiihosen taskumatti. No sitten minä — (Aikoo astua sisään, mutta vetäytyy takaisin, kun samassa oikeanpuoleista ovea kosketetaan). Ah, joku tulee!
KAMREERI (lautasliina kaulassa, raottaa ovea): Eikö se Onni jo —?
Kuului aivan kuin joku olisi rappusissa —?
ONNI (joka on huomannut kamreerin, pistää taas päänsä sisään): Hyss setä! Minä se olen.
KAMREERI. No, tuossahan se — (Astuu sisään). Tule sisään vain, tule sisään pian!
ONNI (tulee sisään paketteja kainalossaan): No, tässä on minulla nyt tavarat. Mutta kuinka oli? Kävikö Hilma sill'aikaa minua kysymässä? Kävikö hän, mitä?
KAMREERI. No, kyllä, mutta —
ONNI. Ja setä sanoi aivan kuin minä neuvoin, että minä —?
KAMREERI. Sanoinhan, sanoinhan, mutta eihän nyt —
ONNI. Kiitoksia! Sitten minä olen rauhallinen. No, minnekä minä nyt nämä panen, ettei kukaan —?
KAMREERI. Annahan nyt tänne vain, kyllä minä ne —
ONNI. Jahah! Täss' on nyt ensin makkarat. Oikein hyviä makkaroita, tänään tehtyjä —
KAMREERI (panee paketin suuremmalle pöydälle): Hyvä —
ONNI. Täss' on sinappi — täss' on kolme laatikkoa sardellia, otin niitä, kun ei ollut lohta — täss' on juustoa, erittäin hienoa Sippolan juus —
ROUVAN ÄÄNI (ulkopuolelta näyttämöä): Mutta, kuulenhan minä selvästi, että siellä joku —
ONNI. Helkkarissa, täti!
KAMREERI. Seiso edessä, mies, seiso edessä!
(Koettaa takinliepeillään peittää paketteja).
ONNI (vetäen viiksiään, hyräillen): La, la, la, la, la la, la!
HILMA (aukaisee oven ja katsoo sisään): Onko täällä —? Ah! Onni!
(Vetäytyy takaisin).
KAMREERI. Hyvä, se olikin vain Hilma! Pian nyt näitä tänne pöytälaatikkoon, pian! (Rupeaa työntämään pakettia laatikkoon.) Mutta kuule, missä biffiliha?
ONNI. Sitä en saanut. Ei ollut niillä niin suurta palasta — neuvoivat minua Hokkaseen, joka —
KAMREERI. Piru kaikkia! Tuo, joka asuu virstan matkan kaupungista!
Niin, sinun täytyy ottaa ajuri ja kiirehtiä minkä suinkin —
ONNI. Kyllä, kyllä, mutta onhan meillä vielä aikaa. Eihän ne —
KAMREERI. Aikaa? Ei suinkaan, voivathan nuo junkkarit milloin tahansa —. (Ei saa mahtumaan laatikkoon suurinta pakettia). Kiusan kappale tuo pakettikin, joka ei —
ONNI. Mutta kyllä minun ensin pitäisi saada tavata Hilmaa. Se olisi niin tärkeätä.
KAMREERI. No, älä nyt turhia puhu, vaan auta minua niinkuin lupasit!
ROUVAN ÄÄNI (ulkopuolelta): Tee, niinkuin sanon, äläkä vastaa —
KAMREERI. Mamma! Minnekä hiiessä minä nyt tämän paketin —
ONNI. Antakaa tänne — minä tiedän. (Panee sen kukkapöydälle sohvan taakse). Kas niin! Mutta täytyykö minun todellakin aivan heti —?
KAMREERI. Jos sinulla on hiukankin ystävyyttä minua kohtaan, niin —
ONNI. No, kyllä, kyllä. Olkaa huoleti!
(Vasemmanpuoleista ovea kosketetaan).
KAMREERI. Hän tulee! Minä kiidän tieheni.
(Kiiruhtaa oikealle).