KAHDESKYMMENESTOINEN KOHTAUS.
Onni. Hilma.
ONNI. No, olkoon nyt miten tahansa; mutta Hilmaa minä kuitenkin ensin tahdon tavata ja antaa hänelle tuon —
HILMA (vasemmalta).
ONNI. Kas tuossa hän onkin!
HILMA (jäykästi, mutta vähemmän kuin edellä): Mamma käskee minun sanomaan, että odottaisit häntä täällä, hänellä on sinulle jotakin puhumista.
ONNI. Vai niin. (Erikseen:) Hän myöskin. (Ääneen:) Jahah, kyllä minä odotan, hyvin mielelläni. Mitähän se mahtanee olla, kultaseni?
HILMA. En tiedä ollenkaan.
(Ottaa pari askelta, niinkuin hänellä olisi aikomus mennä).
ONNI. No, joko sinä menet?
HILMA (pysähtyy): Minun pääni ei vielä ole oikein terve, niin etten —
ONNI. Oh, sehän on ikävää! Mutta eihän se tule paremmaksi tuolla sisälläkään. Istupas nyt tuohon vähäisen!
HILMA. Teillä ehkä on vielä joku salaisuus papan kanssa —?
ONNI. Hahaha, salaisuus papan kanssa! Ei enää, kultaseni, ei enää. Ja kyllä se kohta tulee ilmi, koko juttu. Mutta minullapa on toinen salaisuus, ja se on sinulle, Hilma.
HILMA. Minulle?
ONNI. Mutta se ei milloinkaan tule ilmi, ellet sinä nyt kauniisti jää tänne.
HILMA. Vai niin.
ONNI. No, jäätkö sinä?
HILMA (hymyillen): Täytyyhän tuota sitten.
(Istuutuu oikealle).
ONNI. Kas, se oli oikein! No, mitenkäs nyt on pääsi laita? Pakottaako sitä niin kovasti?
HILMA (katsoo alas): Eihän tuo nyt niin järin kovasti.
ONNI. No, sitähän minäkin. (Istuutuu hänen viereensä). Kuule, Hilma, ollaanko nyt ystäviä taas?
HILMA (häneen katsomatta): Olenhan minä aina ollut sinun ystäväsi, mutta sattuuhan välistä niin, että tulee huonolle tuulelle, vaikka ei tiedä oikeastaan mistä syystä.
ONNI. Sattuuhan sitä, sattuuhan sitä! Tiedänhän minä sen omasta kokemuksestani.
HILMA (hymyillen): Oletko sinäkin välistä huonolla tuulella? Sitä ei sinusta luulisi.
ONNI. Olenhan minä. Mutta silloin sanon aina itselleni: Älä ole tyhmä, Onni — niin, en minä sinua tarkoittanut; en, en millään muotoa. Se on vain —
HILMA. No, kyllähän minä nyt toki sen verran —
ONNI. Niin — älä ole tyhmä, Onni, sanon minä tuommoisessa tapauksessa. Olethan sinä nuori ja terve, koko maailma on sinulle avoinna, ja sitten on vielä sydännupukka morsiameksi, joka sinusta niin paljon pitää. Mitä ihminen muuta tarvitseekaan? Niin, tuolla tavalla minä puhuttelen itseäni, ja sitten tulen paikalla hyvälle humöörille taas. Mutta kuulepas nyt, Hilma! Ummistapas hetkeksi silmäsi!
HILMA. Ummistaa silmäni?
ONNI. Niin, tee vain kuin sanon!
HILMA. Mutta mitä varten?
ONNI. No, silloin tapahtuu jotakin lystiä.
HILMA. Ei, ei — sinä narraat minua.
ONNI. En suinkaan — minä vakuutan. Muutamaksi sekunniksi vain.
HILMA. No, voinhan minä sitten. — (Ummistaa silmänsä). Mutta jos sinulla vaan on jotakin vehkeitä —
ONNI (nousee ja hiipii varpaillaan näyttämön toiselle puolelle): Ei tule kysymykseen —
HILMA (aukaisee silmänsä): Minnekä sinä menit?
ONNI (pysähtyy): No, katso nyt, kun et malttanut —? Ummista nyt uudestaan, äläkä aukaise ennenkuin luen kolmeen!
HILMA. No, olkoon menneeksi!
(Sulkee taas silmänsä).
ONNI. Ovatko ne nyt oikein hyvästi suljetut? Etkä tirkistä yhtään?
HILMA. En yhtään. Kaikki on mustaa kuin sydänyöllä.
ONNI (jää seisomaan hänen eteensä; erikseen): Oi, kuinka hän on viehättävä sentään!
HILMA (silmät kiinni): No?
ONNI. Paikalla, paikalla! (Pujahtaa sohvan taakse ja sieppaa sieltä paketin, jonka hän, käärelangasta pitäen ja ensin luettuaan kolmeen, laskee Hilman syliin). Yks — kaks — kolme. No nyt!
HILMA (iloisesti): Mitä? Mitä tämä on?
ONNI. Salaisuus — salaisuus vain.
(Menee toiselle puolelle näyttämöä tyytyväisen näköisenä).
HILMA. Mutta mitä ihmeessä —?
ONNI. Katso tarkkaan, katso tarkkaan, hahaha!
HILMA. (joka on aukaissut pakettia sen verran, että näkee, mitä se sisältää): Hyi, mitä minä näen?
ONNI (kääntyy): Noo?
HILMA. Onko tämä leikkiä vai totta?
ONNI. Kuinka niin?
HILMA. Olkoon mitä tahansa, niin se on halpaa — se on alhaista!
(Itku tukahduttaa hänen äänensä).
ONNI. Mutta mitä —?
HILMA. Että sillä tavalla kostaa! Sitä en olisi uskonut sinusta! Sinä, joka olit minua rakastavinasi —!
ONNI. Mutta selitä —
HILMA. Selitä! Tuoss' on sinun makkarasi! Niillä sinun ei enää tarvitse minua pilkata. Oi, minua onnetonta! Oi, minua petettyä tyttö raukkaa!
(Juoksee itkien vasemmalle).
ONNI. Makkarat! (Keikahtaa selälleen sohvaan). Taivaan vallat, mikä hirmuinen erehdys, mikä hirmuinen erehdys!
(Peittää silmänsä).