KAHDESTOISTA KOHTAUS.
Rouva. Kamreeri. Onni.
ROUVA (perältä esiliina edessä ja lautanen ja haarukka kädessä): Oliko täällä viskaali?
KAMREERI. Viskaali? Kyllä. Taisihan tuo olla tuolla ulkona.
ROUVA. No, mitä varten sinä et ottanut häntä vastaan? Sepä kummallista!
KAMREERI. Mitäkö varten? No, kun minä nyt olin niin väsyksissä, niin en tahtonut —
ROUVA. Kuulepas, Kalle! Katsohan minua silmiin!
KAMREERI. No, mitä joutavia!
ROUVA. Katsopas nyt vaan!
KAMREERI (Katsoo häneen epävarmasti).
ROUVA. Hm! Ei sinulle vain liene tapahtunut jotakin eilen?
KAMREERI. Tapahtunut? Kuinka niin?
ROUVA. Katso paremmin! Sano, oletko sinä rehellisesti kertonut minulle kaikki tuosta eilisestä —!
KAMREERI (on suuttuvinaan): No, tämäpä nyt oikea tutkinto! Sinä häpäiset itsesi, Emma. Mitä Onni kaikesta ajattelee? Ja kun minä kerran olen sitä vakuuttanut sinulle, niin pitäisihän tuo olla kylliksi, että —
ROUVA. Jaa, jaa, puhu sinä — ei se asiaa auta! Mutta jos sinulla vain on jokin salaisuus, niin varo itseäsi, sen sanon!
(Menee peräovesta).