VIIDES KOHTAUS.
ONNI (yksin): No, olkoon mitä tahansa — minä jään siis. Mutta minne minä siksi aikaa panen tämän paketin? En tahtoisi, että kukaan saisi sitä nähdä, ennenkuin olen sen Hilmalle antanut. Pistäisinköhän sen tuonne sohvan taakse? (Menee sinne katsomaan). Karasjoo, tässä kukkapöydällähän sopii mainiosti. (Piilottaa paketin). Kas niin! (Tulee esille). Jaa-a, olisipa todellakin kummallista, jos ei hänen katsantonsa vähän kirkastuisi, kun hän saa tämmöisen sievän lahjan — kaunein hartiahuivi koko kaupungissa, niinkuin puotineiti, jolta sen ostin, minulle vakuutti. — Mutta joku tulee!