SEITSEMÄS KOHTAUS.
Edelliset ynnä Mikko, myöhemmin Sakari.
KERTTU
Uskotkos, että täällä kositaan taas?
MIKKO
Miksen usko. Mutta mitä kositaan? Leipääkö?
SUVELIINI (pöyhkeästi)
Minä pyydän, että kaikki vasikat justeeraavat suunsa.
KERTTU
Uskotkos, että kauppias on kosinut tätiä?
MIKKO
Tätiä? (Ottaa lakin päästään, kumartaa.) Toivotan onnea sekä iloa satakolme kiloa! (Kertulle:) Mutta nyt kosin minä sinua ja juuri tällä hetkellä. Huolitkos.
EEVA
Mutta Kertullapa ei ole mitään, jos minäkin tästä aviosäätyyn astun.
Ajattele asiaa!
MIKKO
Eikö Kertulla ole mitään? Herra hallitkoon! Onhan hänellä terve ruumis ja kauniit silmät, suu kuin mansikka palolla, ja hän rakastaa minua. Ja minulla on vahvat kädet, ja minä jumaloin tyttöä. Siunattu asia, (ottaa Kerttua kädestä) että testamentti jo muutettiin. Nyt teidän ei tarvitse luulla, että minäkin rahoja toivon. Mutta emäntä. Te kun aina olette ollut hyvä minulle, niin sanon minä nyt teille, että te olette liian hyvä tuolle (viittaa) tuossa. Jos tuossa miehessä on senkään verran rehellisyyttä kuin mustassa kissassa, niin sanokaa minua särjeksi. Tehkää kuitenkin tässäkin asiassa viisaan päänne mukaan. (Ottaa uumalta Kerttua, pyöräyttää ympäri, sitten jäävät uunin eteen, Suveliinin lakki putoaa tuolin alle.)
SUVELIINI (on pitänyt kättä korvan vieressä paremmin kuullakseen)
En kaikkia kuullut, mutta ymmärsin siksi, että renkisi on hävytön nulikka. Ja jos et sinä taida reekomenteerata semmoista, joka syö sinun leipääsi, niin taidan minä. Ulos, lurjus! (Molemmat nyrkit pystyssä hyökkää Mikon eteen, Mikko nauraa.) Sinä olet irti sanottu talostasi ja saat muuttaa jo ennen kekriä, muuta paikalla Hyvästi! Palveluksesi on päättynyt, tässä on finaali! (Kävelee kiihtyneenä, Eeva nauraa.)
SAKARI (tulee väliköstä)
Se on ihan oikein, että joku pitää isännyyttä vielä isännättömässä talossa. Puhuiko tuo Mikko todellakin noin ruokottomasti miehestä, josta pian tulee sinullekin isäntä! Jos minä olisin Eevan sijassa, et sinä saisi olla renkinä tässä talossa tiimaakaan.
EEVA (astuu luo)
Eikä hän saakaan olla. (Nauraa.)
KERTTU
Jos Mikko menee, menen minäkin! (nojaa Mikon rintaan, tarttuu käteen),
Me emme ikinä erkane.
SUVELIINI
Anna mennä molempain. Silloin on meillä käsissä prutto ja netto.
Hyvästi! (Kävelee pystönä.)
EEVA
Kiitos, Sakari! Sinä avasit silmäni. Molempia kosijoita on koeteltu. Suveliini kosi ensin Kerttua. Mutta kuultuaan, ettei tytöllä mitään olekaan hän tarjoaa minulle palavaista ja eksploseeraavaa sydäntään. Ja jos — — —
SUVELIINI (keskeyttää)
Mikä on tarkoituksesi?
EEVA
Kuule siis! Mikko on rehellisesti minua palvellut, mutta hänen palveluksensa päättyy tänään ja sunnuntaina tämän kuun 8 p:nä kuulutetaan häntä ja Kerttua, sillä silloin on uusi kuu. Mitään testamenttia lähetystyön hyväksi ei ole eikä tule olemaan. Minä luulen, että te, lapset, voitte paremmin käyttää säästämäni rovot kuin sinä Suveliini ja sinun kaltaisesi, jotka olette lampaaksi puettuja susia. (Istuu keinutuoliin)
SAKARI (Suveliinille, joka seisoo nolona kaappipöytään nojaten)
No, johan se Suveliini taas on tehnyt laskuvirheen.
SUVELIINI (paiskaa Sakarin Eevaa kohti)
Piru sinut periköön ja teidät muut myös! (etsii hattuaan.) Kuka kirottu on minun lakkini varastanut? Sinäkö? (Mikolle.)
MIKKO (ottaa kauluksesta ja painaa välikön seinään)
Riehutko sinä ulkokullattu vielä ja kiroilet siistin naisen huoneessa.
Tahdotko, että näytän, miten kemiksi leili pestään?
KERTTU (nipistää Mikkoa korvasta)
Hellitä ja heitä uhkaukset, näethän, että täti ihan vapisee.
MIKKO
No, sinun käskystäsi hellitän. Mene nyt vaivainen! Mutta pusu nyt ja oikein suulle! (Suutelee.)
SUVELIINI (ottaa lakkinsa tuolin alta)
Kyllä minä teitä muistan! (Heristää nyrkkejään.) Hyvästi! (Hyökkää ovelle, mutta törmää Lempi Ovensuun koriin, joka samalla sisään tunkee.)