CIII.
Sotaväen talvimajoihin asetettuaan, lähtee Marius ynnä kevytaseiset kohortit ja osa hevoisväkeä erämaille, piirittämään kuninkaallista linnaa, johon Jugurtha oli pannut kaikki ylikarkurit vartiaväestöksi. Nyt Bocchus taasen, joko miettien, mitä hänelle noissa kahdessa tappelussa oli tapahtunut, taikka muistutettuna niiltä ystäviltä, jotka Jugurtha oli lahjomatta heittänyt, kaikkien uskottuinsa joukosta valitsee viisi, joitten sekä uskollisuus oli tunnettu, ja joitten hengenlahjat olivat paraimmat. Näitten käskee hän lähettiläinä mennä Marion luo ja sitten, jos niin suvaittaisiin, Romaan, ja antaa heille vapauden neuvoitella sekä millä tavoin tahansa sopimalla päättää sodan. Nämät lähtevät kiiruusti Romalaisten talvileirihin. Sitten ympäröidään ja ryöstetään he matkalla Gaetulilaisilta rosvoilta ja tulevat pelonalaisina sekä ilman mitään merkkiä arvostansa Sullan luo, jonka konsuli, sotaretkelleen lähtiessä, oli jättänyt praetorin siaiseksi. Näitä hän ei kohdellut vilpillisinä vihollisina, niinkuin ansainneet olisivat, vaan huolikkaasti ja ystävällisesti. Siksipä arvelivatkin barbarilaiset sekä huutoa Romalaisten ahneudesta perättömäksi, että Sullaa heille osoitetun anteliaisuuden vuoksi ystäväksensä. Sillä silloin oli vielä lahjominen monelle tuntematon; ei ketään pidetty anteliaana, jos hän ei samalla myös ollut hyväntahtoinen; kaikki lahjat katsottiin hyvänsuonnin merkiksi. Siis ilmoittavat he qvaestorille Bocchon asian ja pyytävät sen ohessa häntä olemaan suosianaan ja neuvonantajanaan; kuninkaansa sotavoimia, rehellisyyttä ja jaloutta sekä muuta, jota luulevat joko hyödylliseksi tai suosion tuottavaksi, he ylistelevät puheilla. Kun sitten Sulla on luvannut kaikki, ja he ovat saaneet neuvoja, miten pitäisi puhua Marion sekä senaatin edessä, vartoovat he siellä noin neljäkymmentä päivää.