CIV.
Kun Marius, toimitettuaan, mitä aikonut oli,[1] palaa Cirtaan ja saapi tiedon lähettiläiden tulosta, käskee hän niiden sekä Sullan, samaten praetori L. Bellienon Uticasta ja paitsi niitä kaikkien senaatorin säätyisten joka paikasta tulla (luokseen) ja tutkii näiden kanssa Bocchon pyynnöt. Konsuli antaa lähettiläille luvan käydä Romaan;[2] siksi aikaa vaadittiin sotilakkoa. Se oli Sullan ja enemmistön mielen mukaan, mutta muutamat hyväksyivät kovempia keinoja, varmaankin ne, joilla ei ollut kokemusta inhimillisistä oloista, jotka, katoovaisia ja vaikuttelevaisia ollen, usein kääntyvät vastapäisiksi. Muutoin läksi Maurilaisista, kun olivat saaneet kaikki toimitetuksi, kolme Romaan Cn. Octavius Rufon kanssa, joka qvaestorina oli tuonut Afrikaan palkkarahaston; kaksi palasi kuninkaan luo. Näiltä kuuli Bocchus sekä muuta, että myös erittäinkin Sullan hyväntahtoisen ja suosiollisen kohtelun. Kun hänen lähettiläänsä Romassa olivat rukoilleet anteeksi hänen erhetyksensä sekä Jugurthan ilkeyden kautta muka tapahtuneen lankeemuksen ja nyt anoivat ystävyyttä ja liittoa, vastattiin heille seuraavilla sanoilla:
[1] Seuraavan Tauchnition stereotypi-painoksessa tavattavan tekstin mukaan: Marius, postqvam, confecto negotio, qvo intenderat, Cirtam redit j. n. e.
[2] Tauchnition stereotypi-painoksen mukaan, jossa luetaan: Legatis potestas eundi Romam fit ab consule.
"Senaatin ja Roman kansan tapa on muistaa hyvät työt ja vääryydet. Kuitenkin antavat he Boccholle anteeksi hänen hairauksensa, koska sitä katuu; liitto ja ystävyys suvaitaan, niin pian kuin hän sen on ansainnut."