LXXIX.
Mutta koska Leptiläisten seikkain kautta olemme tulleet näille seuduin, ei näytä sopimatonta olevan kertoa kahden Karthagolaisen erinomaista ja ihmeteltävää tekoa. Sen asian muistutti meille paikka. Siihen aikaan, kuin Karthagolaiset hallitsivat enintä Afrikaa, olivat Kyreniläisetkin suuret ja mahtavat. Heidän välillään oleva seutu oli hiekkaista ja näöltään yhdenlaista: ei jokea, ei vuorta ollut, joka olisi eroittanut heidän maansa, ja se seikka heidät piti suuressa ja pitkällisessä sodassa keskenään. Kun molemmin puolin maajoukkoja ja laivastoja niinikään usein oli lyöty ja hajoitettu, ja he toisillensa olivat jokseenkin vahinkoa tehneet, pelkäsivät he jonkun kolmannen pian hyökkäävän sekä voitettuin että voittajain päälle, heidän uuvuksissa ollessaan, ja suostuivat kerran sotilakon kestäissä, että määrättynä päivänä lähettiläitä lähtisi kotoa, ja se paikka, missä nämät tulisivat toisilleen vastaan, pidettäisiin kumpaisenkin kansakunnan yhteisenä rajana. Lähetettiinpä Karthagosta kaksi veljestä, nimeltä Philaenus, ja nämät jouduttivat matkaansa; Kyreneläiset kävivät hitaammasti. Tapahtuiko se velttoudesta vai sattumaltaan, en ole oikein tietooni saanut. Muutoin tekee niillä seuduin myrsky (kululle) estettä, melkein kuin merellä. Sillä kun tuuli nousee ja pölyttää hiekkaa maasta pitkin näitä lakioita ja kasvista paljaita paikkoja, niin se, rajua vauhtia tuoksuten, tavallisesti täyttää kasvot ja silmät, ja näin näkyä estäen viivyttää matkaa. Kun Kyreneläiset näkivät olevansa paljon jäljessä ja huonosti toimitetun asian tähden pelkäsivät rangaistusta kotona, alkoivat he syytellä Karthagolaisia, että olivat ennen aikaansa kotoa lähteneet, ja (siten) hämmentää asiata; sanalla sanoen, he tahtoivat ennen kaikkea muuta kuin lähteä pois voitettuina. Mutta kun Punilaiset vaativat toista, vaan kohtuullista ehdoitusta, heittivät Kreikalaiset näiden mielivaltaan, että joko he antaisivat elävinä haudata itsensä, mihin vaatisivat rajaa kansallensa, taikka he itse samalla ehdolla kulkisivat eteenpäin niin kauvas kuin tahtoisivat. Hyväksyttyään ehdoituksen, Philaenot uhrasivat itsensä ja henkensä valtakunnalle; he haudattiin siis elävinä. Karthagolaiset pyhittivät sillä paikalla alttaria Philaenus veljeksille, ja kotona heille laitettiin muita kunnian-osoituksia. Nyt palaan asiaan takaisin.