LXXX.
Jugurtha, kun menetettyään Thalan kaupungin ei pidä mitään enään kyllin varmana Metelloa vastaan, matkustaa muutamain harvain seuralaisten kanssa suurten erämaiden halki ja tulee Gaetulien tykö, raaka ja sivistymätön ihmislaji, joka silloin vielä ei tuntenut romalais-nimeä. Niitä kerää hän yhteen ison joukon, totuttaa heidät vähitellen riveissä pysymään, lippuja seuraamaan, käskyjä tarkkaamaan ja niinikään muita sotatemppuja tekemään. Sitä paitsi houkuttelee hän suurilla lahjoilla ja vielä suuremmilla lupauksilla puolellensa Bocchus kuninkaan lähisimmät ystävät, joiden avulla lähestyy kuningasta ja taivuttaa hänen rupeemaan sotaan Romalaisia vastaan. Se oli siitä syystä helpompi ja huokiampi tehtävä, että Bocchus tämän sodan alussa oli lähettänyt Romaan lähettiläitä liittoa ja ystävyyttä rukoilemaan; vaan tämän aljetulle sodalle erittäin suotuisan seikan estivät muutamat hurmauntuneet miehet, joilla oli tapana pitää kaupan kaikkea kunniallista kun häpiällistäkin. Myös oli ennen Bocchon tytär tullut Jugurthalle naiduksi. Vaan sitä sidettä Numidialaisten ja Maurilaisten tykönä pidetään vähäpätöisenä, koska kullakin varainsa mukaan on niin monta vaimoa kuin mahdollista, muutamilla kymmenen, toisilla usiampia, mutta kuninkailla sitäkin enemmän. Niin vedetään mieli paljouden kautta moniaalle; ei kukaan käy puolisosta; kaikki ovat yhtä halpa-arvoiset.