KUN KIRKKOA RUVETTIIN RAKENTAMAAN.
Luultavasti suurin osa kirkon rakennukseen käytetyistä työvoimista suoritettiin talojen yhteisinä päivätöinä. Rakennusmestari sitävastoin kuului olleen, mistä kaukaa lienee ollutkaan. Kun sitten ensimäisiä seinähirsiä oli ruvettu paikalleen sommittelemaan, oli paikkakunnan monista salvumiehistä rakennusmestarin järjestelmä näyttänyt typerältä.
Rakennusmestari kun pohjahirret oli asettanut pystyaidottain ympäri juoksevaksi. Miehet olivat sanoneet, että tämä ei vetele. Pitää ottaa toinen komento. Saukon miehet, jotka m.m. rakennustöissäkin olivat aikansa etevimpiä, olivat kirveensä varsilleen rakennusmestarin eteen kentälle asetelleet siihen järjestykseen kuin he halusivat pohjan ulotettavaksi. Rakennusmestarikin oli siihen sitten suostunut. Saukon miesten rakennusneroa lienee sitten koko rakennusajan käytetty apuna.
Joka suhteessa, varsinkaan sisustukselleen ei kirkosta ihan mallikelpoinen tullut. Jäihän pari oven reikääkin puhkaisematta. Ja lukkarin penkki oli alussa ollut vain lattian tasalla. Monen haukkumisen perästä oli lukkari saanut seurakunnan taipumaan korjaukseen, niin että penkki tuli sitten viiluin ylemmäksi. Sittenkin se jäi perin huonoon kohtaan. Lukkari sai ikäänkuin nurkan takaa huutaa seurakuntalaisille. Numerotaulukin oli niin huonossa paikassa, että yhdellä ristillä pantiin aina arvaamalla mistä virrestä oli kysymys. Se alkuperäinen numerotaulu oli maalattu mustaksi ja numerot olivat valkeat.
V. 1008 kirkonkokous päätti sitten rakentaa lukkarin penkin numerotauluineen parempaan asuun. Niin tehtiinkin. Mutta oven reiät sittenkin jäivät aukisahaamatta.