RIKOLLISUUTTA.
Kaikkina aikoina on Ristijärvi ollut suurista tapahtumista köyhä. Sellaiset kuin murhat ovat aivan tuntemattomat. Että joku on erehtynyt tekemään aina isättömän lapsen, on paikkakunnalla pidetty jo ihmeistä suurimpana. Nämä isättömien lapsien synnyttäjät ovat taas kärsivällisesti kuormansa kantaneet, ylenkatseen ja vaivat syykseen lukeneet.
Yhden ainoan kerran on sattunut tapaus, että synnyttämisen jälkeen kuollut lapsi oli salattu. Tällaisen teon tekijäksi huomattiin eräs leskeksi joutunut talonemäntä Jokikylästä. Linnalla teko kuitattiin.
Aivan harvinaisia, joskaan ei esiintymättömiä, ovat olleet itsemurhat. Onpa todennettu kuitenkin, että tällaiset teot ovat tehdyt aina mielenhäiriössä. Lopettihan päivänsä tuppivyöhönsä hirttäytymällä Kalle-Jaakko niminen mies Sepäntalon veljeksistä v. 1896. Muutamia vuosia aikaisemmin ampui itsensä Kalle Kemppainen Mustavaaran Kunnaalta. Hän oli yksi niistä monista Hyrynsalmen Kypärän veljeksistä, joita yksi oli Sotkamon Sipisillä ja neljä muuta Ristijärvellä. Tämäkin tapaus oli tiettävästi mielisairauden aiheuttama. Samoin muutamia vuosia myöhemmin hirtti itsensä neuloja Juho Kinnunen Kinnulan heinälatoon Pyhännänmäen rinteellä. Juho oli mökkisillä Paasoniemessä Pienenpyhännän rannalla. Eukon kuolema vaikutti häneen niin kovasti että harkitsi parhaaksi itsekin muuttaa tuonen tuville. — Kinnunen jätti jälkeensä vaan kaksi ala-ikäistä lasta. Kemppainen taas useampia. Kemppaisen mielisairauden syynä juoruttiin olleen erään eukon taikomisen päästä avioyhteyteen, molemmat kun olivat leskiä. Ei tepsinyt Tällaiset itsemurhan tehneet haudattiin n.s. hiljaisella hautauksella. Ne vietiin suoraan hautausmaalle ja kuopattiin multaan. Pappi sitten aikojaan myöten kävi haudalla lukemassa lyhyen kaavan mukaisen hautalukujakson. Yleinen mielipide taas oli, että itsemurhan tehneiden sieluilla ei ole osaa tulevan elämän iloista.
Että joku toiselta ottaisi pois hengen, on Ristijärvellä aina ollut tuntematon asia. Läheltä se kuitenkin piti Hietavaaralla lokakuussa v. 1896. Siinä vietettiin silloin talontytön ratuloita. Monista päihtyneistä Kalle Heikinpoika Kurkinen, ent. Tuohilehdon veljeksiä, osottautui silloin toisia julmemmaksi. Hän ilman erityistä syytä löi iltapäivällä Tuohilehdon Pertun rintakehän puhki terävällä tuppipuukollaan. Mutta vaikka haava oli hengenvaarallinen, Perttu monta viikkoa sairastettuaan tointui elämään. Kalle taas tuomittiin 1 1/2 vuodeksi kuritushuoneeseen ja kuoli sinne.
Tappelut ja muut selkään sutkimiset ne taas ovat perin harvinaisia. Eipä usein satu sitäkään, että toinen toista haukkuisi ja soimauksella loukkaisi. On kyllä todistettua, että kaikki rumat teot tehdään useinkin juovuspäissään. Kyllähän sentään Ristijärvelläkin kaikkina aikoina on hienosittain ryypätty, vaan tottapa se on tullut ja koitunut ylipäätään terveydeksi.
Mainitaan vielä että eräs Anni Tuohinen Kirkonkylässä olisi lapsipuolensa hukuttanut vesitynnyriin pirtissä. Sitten lähtenyt kylästä apua noutamaan, sanoen siellä: "Kuu minä lähin juosta rökentämään, niin turskutus kuului." Teko lienee jäänyt rankaisematta.