YHTÄ JA TOISTA PIENTÄ.
Se työpaikka aina onnellisesti loppuun suoritetaan, josta hurrilastu lähtee kirveeniskusta metsään lentämään. Tämä oli vanhain miesten hokema.
* * * * *
Maailmanlopun merkkinä piti äitini ennen sitä, että notkelmat ja korvet vuosi vuodelta käyvät kuivemmiksi. Sanoi: "Sitten se paremmin palaa."
* * * * *
Emäntä kerran nuhteli miestään alituisesta kiroilemisesta. Mies vastasi: "Minun on pakko paljon kiroilla, kun minulla on tavallista enemmän kiusauksia."
* * * * *
Vanha mummo kakkasi kerran sunnuntaina pirttinsä uuniin polttopuita. Kun tästä häntä muistutettiin, vastasi: "Tätä teen minä kostaessani näin Jumalalle siitä, että hän minulta miehen tappoi."
* * * * *
"Pilkkaa pirua eläkä minua, niin saat kaikki syntisi anteeksi", sanoi usein huutolaismummo Anni Tuohinen kun suuttui.
* * * * *
"Työläs on potkia tutkainta vastaan", sanoi Eljas Väisänen kirkonkokouksessa rovastille, kun tämä peruutti lupauksensa ottaa osaa pappilan puustellin korjauksista johtuvien menojen suoritukseen.
* * * * *
"Jumala varjelkoon toki meidän poikia yhteen akkaan tyytymästä!", sanoi kerran mummo toiselle, kun tämä luuli, että hänen kolmesta pojastaan yhdellä vaan tarvitsee olla emäntä.
* * * * *
"Kerta on Kekriä vuodessa, toinen kerta kellistellä", sanoi kerran mies kun ruumista haudattiin. Sanoi senvuoksi kun völjyyväessä oli eräs nainen, jota haukuttiin Kekri-Vapuksi.
* * * * *
"Kyllähän nuo tuossa päänalusteina menisivät", sanoi sokea-Heikki rovasti Lönnrotille, kun tämä ehdotti, että Heikille olisi hankittava tavalliset sormillaan luettavat sokeain kirjat.
* * * * *
"Tuolla kynnellä on jo monta sären rintaa puhkaistu", sanoi vanha Liuskelainen renkipojille, kun eivät saaneet kellonkuorta kynnellään auki, ja iski kyntensä saranan puolelle, jolloin kellon pohjakuori kokonaan irtautui.
* * * * *
Kerran mies arveli veljelleen, että taitaa olla sittenkin viisainta yhdessä hukuttautua. Se lienee tapahtunut vähän hourupäisenä ollessa. Veli, hänkään ei varsin viisas, arveli: "Ei mennä vielä hukkumaan, monta makiaa keittoa jääpi sitten syömättä."
* * * * *
Kuntakokouksessa oli kerran kysymys lautamiehen kappojen poisjättämisestä. Tämä oli yleinen mielipide, mutta Aholan ukko-vainaja lisäsi varmuudeksi: "Lautamiehen pitää elää virallaan."
* * * * *
"Partamies papin näköinen, parraton pukin näköinen", sanoi kerran pappilassa kerjuumummo, kun näki nuorella Elias Lönnrotilla mustan ja tuuhean parran.
* * * * *
Olipa sitten kerran mökkiläinen ihaillut Rantakylän hyviä niittyjä, virkkaen tämän perään: "Jos minulla olisi noin hyvät niityt, enkä sittenkään saisi piimää syödä, juoksisin äyskissäni järveen."
* * * * *
Mies oli kerran ollut todistajana käräjillä.. Tuomarin monta kertaa uudistettuun kysymykseen mitä hän asiaan tietäisi, ei osannut mitään sanoa. Paluumatkalla kävi kuitenkin huoleksi, että jos hyvinkin lienee liikaa tullut puhutuksi. Niinpä toverilleen arveli: "Herra erehdykset korjatkoon."
* * * * *
"Ei auta ampuneuvot, kun ei ole nuolen noutajata" ja "ei auta Antin neuvot, eikä Tuomaan tulukset", on moni ristijärveläinen sanonut vastoinkäymisten aikana.
* * * * *
Joku rohkeampi on lohdutellut itseään tällä: "Jahka vasta kota palaa — tuohilla se katetaan."
* * * * *
Talon emäntä kerran hoiteli viikon kiertokoulunopettajaa. Se lienee tuntunut perin raskaalta, kun lauvantaina opettajan poismentyä löi yhteen kahta kämmentä sanoen: "Herra Kiesus, nyt minä pääsin vaivoistani."
* * * * *
"Mies musta, leipä valkea", sanottiin silloin kun joku mainehikas tyttö meinasi mennä rikkaalle, mutta samalla ruman näköiselle miehelle.
* * * * *
”Suuri liha voisurille… on tapana usein sanoa, kun yhteisestä lihakupista joku suurimman palan näppiinsä ottaa. Ken lienee sen ensikerran sanonut?
* * * * *
Moni taas vastoinkäymisen hetkinä on muistanut, tuon: "Elä suinkaan kadehti sitä, että jonkun mielivalta täällä menestyy".