XC LUKU.
Abboti Paulowich'in jälkeen, joka nimitettiin piispaksi, tuli rippi-isäksemme abboti Wrba, määriläinen ja Uuden Testamentin professori Brünnissä, oivallinen oppilas Wienin Yliseminaarista.
Mainittu laitos on kuuluisan, silloisen hovisaarnaajan Frint'in perustama seura. Seuran jäsenet ovat kaikki pappeja, jotka, vaikka jo jumaluusopin tohtoreiksi vihityt, täällä vielä tarkassa järjestyksessä jatkavat opintojansa, saavuttaaksensa itselleen niin suurta tietomäärää, kuin suinkin mahdollista. Perustajan oiva tarkoitus on ollut synnyttää ja säilyttää todellista ja syvää sivistystä Saksan maiden katoolilaisessa papistossa. Ylimalkaan tämä tarkoitus onkin saavutettu.
Wrba kun asui Brünnissä, oli tilaisuudessa uhrata meitä varten paljon enemmän aikaa, kuin Paulovich oli voinut tehdä. Hänestä tuli meille sama mies, kuin Pater Battista oli ollut, paitsi ett'ei hän saanut hankkia meille kirjoja. Usein pidimme hänen kanssaan pitkiä keskusteluita, joista uskoni suuresti hyötyi tai ainakin, jos tuo lienee liiaksi sanottu, tuntui hyötyvän, ja jotka tuottivat minulle paljon lohdutusta.
Vuonna 1829 Wrba sairastui, eikä sittemmin muitten tehtävien vuoksi voinut enää meillä käydä. Suuri oli kaipauksemme; kaikeksi onneksi saimme hänen sijaansa toisen oppineen ja oivallisen miehen, varakirkkoherra ja abboti Ziak'in.
Kaikista näistä Saksan papeista, jotka meille määrättiin, ei ollut yksikään kelvoton, ei yksikään, jonka olisimme huomanneet käyvän politiikin asioita (jota ei ole vaikea huomata), eikä yksikään, jossa ei ollut yhdistettynä syvää oppia, hartainta uskoa ja paljon järkeä. Todellakin hyvin kunnioitettavia kirkon palvelijoita!
Nämät muutamat edustajat synnyttivät minussa sangen edullisen ajatuksen
Saksan katoolilais-papistosta.
Myös abboti Ziak piti meidän kanssamme pitkiä keskusteluja. Hän oli itsekin minulle hyvänä esikuvana, kuinka pitää tyynimielin kärsiä kipujansa. Häntä alati vaivasi hammasten, kurkun ja korvien pakoitus, mutta siitä huolimatta oli hän yhä reipas ja iloisa.
Sillä välin raitis ilma saattoi vähitellen noita kerpukin pilkkuja Maroncell'in ihosta katoamaan; samaten Munari ja minä jaksoimme entistä paremmin.