II.
Parodos.
(Theeban vanhuksia astuu kuorona teaterin sivukäytävistä "orkhestra" nimiselle näyttämön edustalle. Korotetuin käsin he tervehtivät aamuauringon nousua.)
Kuoro (1:n säkeistö.)
Auringon säde, kirkastat nyt 100
Armahampana entistäs
Seitsenporttia Theebaa;
Jopa, päivän silmä kultahinen,
Yli Dirkeen vuolletten
Sinä nousit taivahalle, 105
Syöstyäs Argon valkeakilvet,
Vainoverhoiss' astelevaiset
Urhot rientämähän pakosalle
Huimaa karkua kauas.
Polyneikes, riidoin riehuva mies, 110
Vihamiehen maahamme saattanut ol'.
Kuin kotka se kirkuillen kimeään,
Lumi valkea verhona lentimien,
Lens' maan yli välkkyen peitsistään
Tuhansista, ja pään 115
Pääll' leijui myös kypär'töyhdöt.
(1:n vastasäkeistö.)
Kattoin kohdalla seisahtui se,
Seitsenporttia saartaakseen
Surmakalpojen kuiluun;
Vaan pois hän karkasi, ennenkuin 120
Sai vertamme juoda ahnain suin;
Eik' ehtinyt säihkyvä soihtu
Tornein piiriä polttaa.
Sellainen sotatelme nous' —
Theeban taistelevan lohikäärme 125
Kotkan selkeä lyömään.
Sill' ylpeä kerskaus inhottaa
Kovin Zeuta. Nähden tulvana vaan
Heit' aaltoavan, uhomielinä, kun
Heill' yllään kultia kalskui, 130
Salamoin hän ruhjasi urhon sen,
Joka huipullen
Riens muurein, "voittoa" huutain.
(2:n säkeistö.)
Syöstynä sinkosi kimmoten urho maahan
Valkean-viskuri, kun raju-voimin ryntäs, 135
Riehuen vainoa vaan,
Vimmaa tuulten telmivien.
Toisin Zeus oli säännyt,
Toisia toinen kohtalo mursi:
Ankara Aares hurjia sorsi, 140
Sankari voiton.
Nuo seitsemän urhoa, ahdistain
Kukin porttiahan, veroks' antoivat
Pakohon ajavalle Zeulle
Asut vaskiset; vaan nuo kaksi 145
Saman äidin ynn' isän siitelmää,
Verimiekoin rynnäten vastakkain,
Tylyt yhteiskuolon saivat.
(2:n vastasäkeistö.)
Saapunut on ikimainio Voitto meille,
Riemuten riemua valjaskuulun Theeban.
Nyt sotamelskeet
Jättäkäämme jo unholaan! 150
Nyt ikiluojain liesillen
Mennen, tanhutkaamme kaiken yötä!
Bakkhos johdelkoon ilotyötä,
Suosija Theeban!
(Kreon seurueineen nähdään tulevan linnasta.)
Kas tuolla Menoikeun poika Kreon, 155
Tään maan kuninkaana jo uutena, uus'
Jumalain ikisallima johtajanaan,
Lähenee! Mitähän ajatellee,
Kun meit' ikämiehiä neuvotteluun
Hän kutsunut on 160
Sekä käskenyt airuen äänin?