PELIRASIA.
Tämä uusi käynti koski Kragiin enemmän kiusallisemmin kuin toiset
Englantilainen naissalapoliisi syöksyi suoraan Kragin luo, jota hän melkein syleili.
"Valitan sitä sydämellisimmin", sanoi hän.
"Kiitos, neitiseni, ette voi aavistaa kuinka kiitolliseksi tunnen itseni."
"Jumalani, miten tunnen itseni onnelliseksi, nähdessäni teidän ottavan asian niin kevyesti. Ajattelin nimittäin teidän asemannekin poliisilaitoksessa käyneen epävarmaksi, joten arvelin mahdollisuutta teidän astumiseksenne Scotland Yardin palvelukseen. Tulen siinä tekemään voitavani."
"Hyvä neiti", vastasi Krag, "en luule asemani täällä olevan epävarman.
Olen jo saanut poliisipäällikön anteeksiantamuksen."
Poliisipäällikkö katsoi hämillään yhdestä toiseen hieman nolona nähdessään alaisensa virkamiehen kieltäytyvän englantilaisen missin äidillisestä huolenpidosta.
Neiti istuutui heti ja tunsi itsensä selvästi tyytyväiseksi norjalaisten herrojen seurassa.
"Mutta me emme ole tulleet askeltakaan pitemmälle", sanoi hän, "päinvastoin olemme tulleet askeleen taaksepäin, sillä olettehan tulleet varastetuksi. Toivon, ettette ole menettäneet mitään kallisarvoista."
"Ei", vastasi Krag, "laukussa oli vain norjalainen harmaankiven palanen. Siinä kaikki."
"Soo, sehän oli sitten syvä. Harmaakivi sanotte, harmaakivi vain —"
"Niin, ei yhtään muuta."
Neiti istui hetkisen ja ajatteli tätä ja huudahti sitten äkkiä:
"Niin mitä teemme nyt?"
Asbjörn Krag vastasi: "Useilla syillä, neiti, ymmärrätte kyllä, että minä ainoastaan vastenmielisesti uudistan toimintani matkustavana syöttilintuna. Pelkään myöskin etten menestyksellä voi valmistaa uutta valepukua, nyt kun entinen valepukuni on niin perusteellisesti paljastettu sanomalehdessä."
"Niin, ajattelen kuten te", vastasi neiti, "sillä on kyllä epävakaisuutensa. Suoraan sanoen olin ajatellut jättää työni täällä ja kääntyä takaisin työmaalleni Scotland Yardiin, mutta olen löytänyt vielä erään tehtävän, joka odottaa minua täällä."
"Mitä sanottekaan, neiti, vieläkö eräs?"
"Kyllä;"
"Minua ilahuttaa", sanoi Krag hiljaa hymyillessään, "että tämä huomautus 'vielä eräs' on ymmärrettävä siten, että te jo olette suorittaneet vähimmän tehtävän."
"No, ja, hm."
"Ja syyt siihen", jatkoi Krag, "tahdon valaista sillä, että neidin työ täällä kaupungissa on ollut yhtä tuloksetonta, kuin meidän tähän saakka."
"On myöskin aivan satunnaista, että tulin tänne. Olin virkalomallani kun varkaudet alkoivat ja kun suuret toimistot hinnalla millä tahansa tahtoivat lopettaa varkaudet ryhdyin toimeen."
"Arvelevatko matkailutoimistot neidin suorittaneen tehtävänsä niin erinomaisesti?"
Naissalapoliisi ei vastannut tähän kysymykseen.
Sen sijaan tuntui hän olevan hiukan suutuksissa siltä pistelevästä äänestä, jonka hän nyt ensikerran huomasi Kragissa.
Neiti sanoi:
"Mutta minähän se kuitenkin olin, joka ensimäiseksi ymmärsin näytellä ylhäistä ulkolaista matkustajaa, voidaksemme sillä tavalla mahdollisesti paljastaa varkaan."
"En tiedä", vastasi Krag, "kuka meistä ensinnä tuli tähän ajatukseen. Sitäpaitsi tulee teidän, neitiseni, kuitenkin tunnustaa ettei siinä kyllin, että näyttelee ylhäistä matkustavaista."
"Soo."
"Täytyy pitää huolen myöskin siitä että tulee varastetuksi. Vasta silloin saattaa tulla kysymykseen päästä todellakin varkaan jälille."
"Niin, olette oikeassa."
"Niin, ja näettekö nyt neiti, kuka meistä tuli varastetuksi?"
"Se olitte te", vastasi nainen nauraen.
"No hyvä. Kuka silloin on saavuttanut vähimmin?"
"Parahin virkaveli", sanoi hän nauraen, "voidakseni vastata tähän kysymykseen, täytyy minun silloin todellakin tietää ensiksi, oletteko saavuttaneet mitään?"
"Siihen kysymykseen tahdon ehdottomasti vastata kyllä."
Silloin tuijotti neiti yllättyneenä häneen.
"Luuletteko todella, että olemme tulleet varasta lähemmäksi? Oo… se on varmasti vain pilaa."
"Se ei ole pilaa, neiti."
"No jaa", vastasi hän miettimisensä jälkeen, "olen kuten sanottu päättänyt jäädä edelleen tänne kunnes olen tehnyt tehtäväni."
Hän nousi äkkiä ylös tuolista, tarttui Kragin käteen ja sanoi:
"Seisokaamme rinnatusten taistelussa tätä nerokasta ja vaarallista suurroistoa vastaan, joka jo on varastanut liian suuriarvoista."
"Tehkäämme se, neiti."
"Lupaan teille, etten missään tapauksessa tule lepäämään ennenkuin olemme löytäneet hänet."
"Meille on se suuresta merkityksestä luvatessanne sen, neiti."
(Tässä mutisi Brede kärsimättömästi ja poliisipäällikkö veti ihmeissään pitkää partaansa.)
"Mutta nyt en todellakaan tiedä, miten alotamme asian."
"Sen tiedätte varmasti, neiti."
"Hm, olen kyllä ajatellut jatkaa nerokasta hankettani, näyttelemällä ylhäistä matkustajaa."
"Näen sen hankkeen erinomaiseksi, neiti" sanoi Krag, "teidän tulee ehdottomasti jatkaa sitä. Niin kuin olen sanonut teille, on se hiukan epävakaista jatkaa minulle, ja sitäpaitsi myöskin on aivan ylellistä kahden matkustaminen."
"Niin, eikö totta, aivan liiallista."
"Sitäpaitsi uskon sellaisessa tilanteessa enemmän naiselliseen harkintakykyyn."
"Olette Jumalan nimessä oikeassa, herra Krag. Juuri naisen sisäistä näkemystä Kristianian salapoliisi tarvitsee, Scotland Yardissa ovat naiset tehneet ihmeitä viime vuosina."
"Siis, milloin ajattelette uudistaa rooliinne hienona ulkolaisena matkustajana?"
"Tja, en todellakaan tiedä."
"Olette kai selvillä siitä", sanoi Krag, "että aika meille on nyt tavattoman kallista."
"Sen tiedän, olen valmis matkustamaan heti. Scotland Yardissa emme tee koskaan pitkiä valmisteluja. Siellä olemme valmiina matkustamaan vaikka maapallon ympäri, viiden minuutin kuluttua annetusta määräyksestä."
"Huomatkaa, lähtevä mannermaajuna menee tunnin kuluttua."
"Silloin voin mennä sillä."
"Mutta valepukunne?"
"Se on pian järjestetty. Missä puvussa ajattelette minun pitävän matkustaa?"
"Sehän riippuu paljon siitä vaatevarastostanne, joka teillä on käytettävissänne."
"Oh, tiedättekö paras virkaveli, matkoilla ovat, vieläpä herttuattaret, harvoin ylellisen hienoina."
"Silloinhan voitte näytellä herttuatarta."
Nuori nainen kumarsi.
"Nyt imartelette minua, herra salapoliisi."
"En, vakuutan sen teille."
"Jos näyttelisin nuorta englantilaista ladyä matkalla isänsä kesäasuntoon Norjassa."
"Mainiota, neiti. Nuori englantilainen lady, jolla on isänsä luona kesäasunto Norjassa, on juuri oikein. Mutta miten olette aikoneet pukeutua?"
"Minulla on eräs vihreä matkapuku, yksinkertainen mutta aistikas. Ja matkustan siis junalla taasen Fredriksstadiin."
"Tahtoisin ehdottaa erästä toista asemaa, joka on kauempana täältä", sanoi Krag, "esimerkiksi Kornsjöta eli Mellerudia."
"Aivan oikein, silloin valitsen Kornsjön."
"Ja silloin on ehkä parasta, että odotatte sen junan saapumista, joka on täällä huomenna kello 2.53 i.p."
"Miksikä juuri sitä junaa, herra salapoliisi?"
"Mutta onhan se päivän selvää. Tietysti siksi, että teillä tällä junalla on mahdollisesti tilaisuus tulla varastetuksi. Ettekö ole huomanneet, että varas melkein yksinomaan toimii päiväpikajunalla?"
"Kyllä, ihmettelen teidän tarkkuuttanne. Nyt menen ja pukeudun,
Hyvästi, herra salapoliisi."
"Hyvästi, mylady", sanoi Krag ja suuteli hänen kättänsä jäähyväisiksi.
Ja hän meni hymyillen ovesta ulos.