IX.
Aadan ylimpiä ystäviä olivat Vorre-kartanon pysyvät vieraat, kapteeni Kruse ja päällikkö Bög, Tätä ystävyyttä oli kestänyt Aadan lapsuuden vuosista, ja hänen varttuessaan nuo molemmat huolellisesti seurasivat hänen kehitystään ja rupesivat tuntemaan todellista hellyyttä häntä kohtaan, kaiketi paljon sentähden, että itse olivat vanhojapoikia, jotka pohjaltaan tunsivat itsensä yksinäisiksi. Heidän kummankin käytös oli hieman erilainen. Heillä oli kummallakin ikäänkuin oma puolensa hänestä. Kapteeni Kruse piti siitä, mikä hänessä oli hyvää ja vakavaa, päällikkö Bög siitä, mikä oli nuorta ja somaa. Kapteeni Krusen mielestä Aada muistutti erästä hänen sisartaan, joka nuorena oli kuollut, ja jonka muisto oli hänelle kallis, päällikkö Bögin mielestä hän muistutti pientä hurmaavaa muotokuvaa, jonka hän kerran oli omistanut ja joka esitti erään Tanskan kuninkaan ystävätärtä, harvinaista pientä norsunluulle maalattua muotokuvaa.
Kapteeni Kruse kohteli häntä aivan samoin hänen ollessa kuusivuotinen, kuin hänen täyttäessä kuusitoista, jotavastoin päällikkö Bög tällöin muutti kohtelunsa.
— Kun hän varttuu täyskasvuiseksi, on hänet totutettava vaatimaan kunnioitusta ja ritarillisuutta miehiltä, hän sanoi, ja sen mukaan hän toimi. Aivan pienenä tyttönä Aada aina oli tullut häntä vastaanottamaan, huutaen ilosta, ja Bög oli ottanut hänet polvelleen ja oli kutittanut hänen kasvojaan suurella viiksellään, johon Aada puolestaan oli tarttunut ja josta oli nykäissyt molempien suureksi iloksi. Tultuaan suuremmaksi hän ei enää istunut hänen polvellaan, juoksi kuitenkin vielä häntä vastaan ja takertui kiinni häneen hellästi kuin lapsi ainakin.
Mutta sinä päivänä, kun Bög tuli Vorre-kartanoon sen pitkänpuoleisen ulkomaanmatkansa jälkeen, minkä Wilde oli tehnyt tyttärensä kanssa ja mistä myöhemmin tulee puhe, silloin hän katsoi Aadaan, näytti hämmästyneeltä ja sanoi häntä äkkiä neideksi.
— Aada, neiti Aada… vieläkö te minua tunnette?
Ensi päivinä oli Aadan hieman työlästä olla täyskasvuinen nainen vanhan ystävänsä edessä. Mutta jonkun ajan kuluttua se ei ollenkaan ottanut menetelläkseen. Saattoipa tapahtua, että Aada silloin tällöin piti pilanaan vanhaa Bögiä, nauroi häntä vasten kasvoja, kuten nuoret naiset joskus jotenkin voitonylpeinä tekevät talon vanhoille ystäville, jotka muutama vuosi sitten ovat taputtaneet heitä leuan alle. Lopulta hän eräänä iltana oltuaan hyvin vallattomalla päällä, joi veljenmaljat hänen kanssaan ja antoi hänelle luvan suudella häntä poskelle, osoitettuaan sormella mihin kohtaan, ja nimitti hänet sedäkseen.