I
Pakkaspäivä, kimmel kirkas. —
Mieli kimmel-kirkkahampi
sulhon suksilla sujuvan!
Minne matka miehen nuoren?
Tuomivaaran tuolle puolen
salon piikojen pitoihin:
siellä metsän kekrikestit.
Vaaran alla, alantehessa,
huurreviidakon humussa,
tien ohessa onnenpoian
paistoi pihlaja punainen:
tertut riippui, ritvat taipui,
oksat onnesta kumarti.
Näki sulho sen sydämin
riemahtavin, raikahtavin.
Näki onnensa omansa
puuntavassa marjapuussa:
niinkuin paistoi marjan poski,
niin on paistoi neiden poski,
niinkuin marjat maanitteli,
niin odotti onnen-suukko!