II
— Hili-hili! tili-tili!
tili-tili! hili-hili!
Mistä jäähile-hilinä,
mistä tiukujen tilinä?
Se on tilhien tilinä,
tulihelttojen helinä
siinnossa sinisen ilman.
— Hili-hili! tili-tili!
tili-tili! hili-hili!
III
Hämärti. Hiljeni hilinä.
Minne marjat pihlajasta?
Hämytärkö häivytteli,
pimennotar piilotteli?
Ei hämytär häivytellyt,
ei pimeä piilotellut:
liekki leimusi sininen
alla pihlajan, pimeä
muunne verhonsa veteli,
sen vain kierti kierrokseensa.
Kenpä tulen tuikahutti,
rakovalkean rakenti?
— Auvon-sulho aamullinen.
Liekki lauloi, hiilet helkkyi,
miehen mielessä helisi:
iloko? — ei, vaan itku.
Kun näki oksat onnettomat,
tertut, pannut paljahiksi,
ritvat, riistetyt alasti,
mitä mietti mielessänsä?
— Omaa muisti murhettansa.
Kun loisti lumella marjat,
rikkisyödyt, rikkilyödyt,
mitä muisti mies murehen?
— Sydänverensä vuotamista.