UUNNAVUONNA.
"Kun on usva uunna vuonna, niin on halla heinäkuussa."
Vanha vuosi, vaivan vuosi, paljon riisti, vähän suosi, hallan toi se toukomaille. riemua jäi rinta vaille.
Kussa kulki, viljan polki,
kaatui onnen kaunis olki,
murtui nuori lemmen heinä.
Kuura kiilsi kyyneleinä.
Aatos arka, henki heikko,
pelotteli öinen peikko,
suuri suru, vaiva, huoli
mulle arkun kantta vuoli.
Odottelin onnen vuotia
kaihomielin, mutta suotta.
Nyt kun näen vuoden tulon,
tiedän, jättää kuivan kulon.
Usva uipi päivän eessä,
aurinko ei nouse seessä,
kiteiden ei kimallusta
hanget, aamu synkkä, musta.
Riemu poissa, ahdingoissa
käyn ma kaihon kammitsoissa,
poissa toivo, poissa usko,
onnen usko, aamurusko.
Enne outo ei se mulle, ei se onnen kesä tulle, päivät menneet mairehuiset, eessä hallat heinäkuiset!