NELJÄS KUVAELMA.
Edelliset ja noidat.
Noidat (laulavat ja tanssivat kiivain liikkein lasten ympärillä. Sävel
"Ukko Noa"):
Hah hah hah hah haa — j.n.e.
Lapset vuoreen viedään,
Ei ne tiestä tiedä —
Käärmeennahkaan, käärmeennahkaan
Siellä puetaan!
Hah hah hah hah haa — j.n.e.
Lapset pannaan istuun
Suureen rautakistuun,
Siellä heitä, siellä heitä
Noidat tirkistää.
Liisa (noitain tanssiessa): Hui, kuinka hirveästi minä pelkään!
Lauri: Niin minäkin.
(Noidat tulevat yhä lähemmäksi lapsia.)
Liisa (tuskaisena): Nyt he vievät meidät!
(Noidat alkavat taas tanssia ja laulaa.)
Hah hah hah hah hah haa — j.n.e.
Lapset on niin pienet
Juur’ kuin kärpässienet,
Noidat heitä, noidat heitä tukisteievat.
Hah hah hah hah hah haa — j.n.e.
Noitain sali laaja
Noitaparvi taaja
Siellä aina, siellä aina
hyppii harakkaa.
Liisa (noitain yhä tanssiessa): Muistatko, Lauri, äidin sanoneen, että jos joskus joutuu suureen vaaraan, tulee rukoilla Jumalalta apua?
Lauri: Muistan kyllä. Tehkäämme se. (He rukoilevat: Liisa katselee kädet ristissä taivasta kohti, Lauri tuijottaa totisena maahan. — Noidat alkavat taas laulaa ensimäistä värssyä, mutta vähitellen käyvät heidän liikkeensä hitaammiksi ja heidän äänensä heikkenee.)