HÄÄLAULU.
Noh, miehet, miehet, veikkoset!
Näin näitä häitä juodaan:
Lopussa viel' ei entiset
Ja toista aina tuodaan.
Vaan ei täällä kauvan eletä,
Ei päälle tämän päivän,
Jos ei vaan poikia laiteta
Kihloja kylään viemään.
Siis laita pojille naiminen
Niin pian, kuin he täyttää
Viis vuotta päälle kymmenen,
Jos kohta pieniksi näyttää.
Ei sitte puutu pitoja,
Jos muutoin onni seuraa;
Voi tyhmät pojat jotk' ei nai,
Piiatkin teille nauraa.
Miks ette liiku liukkaammin
Näin aika asioissa.
Ja puhu piioille sievemmin,
Kuin huokii teille tuossa?
Sanoisin vielä sanoja,
Jotka toisiansa vastaa,
Ja eivät olisi vanhoja,
Jos noita kuulla lystää.
Vaan ell'ei ensin ehdolle
Nyt panna paloviinaa,
Niin minä sanon miehille:
Olkoonpa se jo sinään.
Tämäpä ompi kulkulle,
Kuin rattahille ihra;
Nyt laulu lankee nuotille
Eik' yhtään kaipaa kirjaa.
Kas nyt mä tahdon tanssia,
Jos suinkin kengät kestää,
Nyt on mulla mieli marssia,
Jos ei vaan vanhuus estä.
Kun ennen viulut vinkasi,
Huonotkin silloin yritti;
Kun pelimannit pelasi,
Vanhatkin vähän hyppi.
Myös mieli nuorten tekeepi,
Kun viulun äänen kuulee,
Ja naurusuulla näkeepi,
Että vanhat tanssiin tulee.
Pojat ne polskan hyppelee,
Vaan vanhat sinne tänne
Nurkasta nurkkaan liitelee,
Yhteenpä tuokin käynee.
Pojat ne ensin pyytävät
Sulhasta suosiolla,
Väkisin viimein vetävät,
Jos ei hän tahdo tulla.
Morsianpiiat puhuvat:
"Eiköhän me jo mennä!"
Vaan yritykset viipyvät
Likellen illan päivää.
Isäntä itse ilossaan
Istuu putelin viereen,
Kurkisteleepi kuppiaan,
Mielessä mikä lienee.
Hän taiten kantaa, kallistaa
Kuitenkin kupin viinaa,
Käskee myös ottaa palasta
Sen jonka mieli pitää.
Viina se sitte välehen
Nostaapi ilon vallan,
Ja laulu yltyy äänetön,
Va ralla ralli ralla.
Mut joka paikat pahentaa
Ja räyhyää ja ryskää,
Sen miehet väestä vähentää,
Ja pojat poijes viskaa.
Vaan minä vainen yritän
Sulhasen kanssa tanssiin,
Oluttakin, jos taritaan,
Ensin kulahuttaisin.
Nyt mielelläni lähdenkin
Jos aivan yksinäni,
Vaan täytyy tulla muidenkin,
Kun nousi pelin ääni.