KUOLEMASTA.
Kaikki luonto kauhistuupi
Kuolon tullessa tupahan,
Hellä luonto hämmästyypi
Tuohon tuimahan tapahan,
Kun ei malta vanhemmilla
Yksin lastensa ylitse,
Eikä puolta puolisolta
Toisen puolesta puhua;
Ei ole lapsilla lakia,
Viepi vanhemmat molemmat,
Syöpi kuolema kumohon.
Tämän Aatami aloitti,
Luoja lopun tietäneepi,
Aatami isä imeisten,
Eeva äiti ensimmäinen.
Ei ole sitä sanottu,
Kumpi heistä ensin kuoli,
Siitä vaan on varma tieto,
Ett' on kuollut kumpainenkin.
Muut ne menevät perässä,
Varsin vaipuvat sekaisin,
Niinkuin ilmassa itikat.
Kaks on miestä kaikkinansa,
Ne on Eenok ja Elias,
Jotk' on päässyt kuolematta,
Tuskin kolmatta tuleepi.