OLLI KARJALAINEN.
Olli Karjalainen eli Karjaliini, niinkuin hän mielellään näyttää nimittäneen itseänsä, oli syntynyt v. 1805 Hevossalon kylässä Kerimäen pitäjässä, missä hänen isänsä, hänkin nimeltään Olli, oli talonpoikana. Vanhemmat pitivät poikaa tarkassa kurissa ja opissa, jo kuusivuotiaana sai hän ruveta aapiskirjaa pränttäämään päähänsä ja neljätoistavuotiaana hän lähetettiin pois kotoa oppimaan räätälin ammattia. Pojasta, joka näyttää olleen hilpeä ja iloinen luonteeltaan, mahtoi tuo kuri joskus tuntua liiankin ankaralta. Myöhemmin Olli Karjalainen tuli puodille Puhokseen ja näkyy kulkeneen Karjalat tuonne tänne, kunnes vihdoin asettui räätälinä Liperin kirkonkylään asumaan. Kaikista näistä vaiheistansa hän itse kertoo laveammin tähän painetussa "Kulkurunossaan". Sittemmin hän muutti Komperon kylään, jossa toimitti lautain vahdin virkaa Siikakosken sahaan kuuluvalla lastauspaikalla. Tässä ammatissa on hän naimatoinna kuollut helmik. 11 p. 1855. Hän kuuluu kuolleen varakkaana miehenä ja jättäneen omaisuntensa perinnöksi veljenpojalleen Heikki Karjalaiselle, joka sillä osti talon itsellensä suvun alkuperäisessä kotipaikassa Kerimäen Hevossalossa.
Olli Karjalaisen runot ovat enimmiten iloista laatua, mutta että hänessä kyllä oli totisempiakin tunteita osoittaa kaunis runo "Koulunkäymättömän valitus". Elias Lönnrotille lähetti hän koko joukon sekä runoja että tarinoita ja kaskuja, omatekemiänsä ja muualta saatuja, joita Lönnrot on useampia Mehiläiseen painattanut, niistä kaksi runoa, Koiraruno (1839 Toukokuulla) ja Koulunkäymättömän valitus (1840 Maaliskuulla). Muista, nyt Suom. Kirj. Seuran arkistossa (etupäässä Lönnrotin kokoelmissa) säilytetyistä teelmistään ansaitsevat erittäin mainitsemista sukkela "Naimajuttu" niminen runo, jossa kerrotaan eräästä Liperissä tapahtuneesta kääntymyksestä kreikkalaiseen uskontoon, ja draamallinen "Pilakirjoitus Amos ja Anna".