TALONPOJILLE.
Ei oppi ojahan kaa'a,
Ei taito takaisin työnnä,
Neuvo syrjähän syseä.
Ensin mies opetetahan,
Sitte hattu hankitahan.
Joll' on oppia otsassa,
Sill' on nappia nutussa,
Housuissa hopiakello.
Kuninkaall' on kultaruunu,
Herrat hattua pitävät,
Kyntömiehell' on kypärä.
Herrat käyvät saappahissa,
Toisen vuoron tohvelissa,
Viertomies on virsuillansa;
Herran on käessä keppi,
Puhe pulska mestarilla,
Peltomies on pelvon alla;
Herroilla kupera kappa,
Syvä säkki mestarilla,
Talonmies, takana silmin,
Astuupi aitan ovelle.
Joll' on virka pienempikin,
Sill' on paita palttinasta,
Palomies on paikkasissa,
Riihenpuija rikkuneella.
Kuules kuitenkin minua,
Taitava talonisäntä:
Elä suutu säätyhysi,
Elä virkahas vihastu;
Vaikka vaivalla kovalla
Maasi mahtihin rakennat,
Piät pellon pehmeänä,
Hankit halmetta lisäksi,
Ojit korpia kovia,
Väännät leivän lapsillesi,
Kannat kontissa evästä,
Viikon muonan mennessäsi;
Vaikkas vanhana valitat
Jäykäksi jäseniäsi,
Ruumistasi raukeaksi,
Kun ompi kipiä selkä,
Kaikki hartiat hajalla.
Ei elätä pännä meitä,
Jos ei atrasta apua;
Kun et kyntöhön kykene,
Etkä kestä korpitöissä,
Piä pojille porua,
Opeta työtä tyttärille,
Aja pellolle perettä,
Palolle väkeä paljon,
Kaskimaille kaikki joukko,
Niinkuin niitylle ikähän.
Sitte siunoaa Jumala,
Tuopi aittahan eloa,
Rahakassan kammarihin,
Ett'ei jää verot vajaalle,
Maksot puutu puolitiehen.
Papit saavat saatavansa,
Lukkari oman osansa;
Kaikki muutkin kappamiehet
Suorittelet suosiolla.
Sitä miestä mielellänsä
Herratkin hyvin pitävät,
Jolta saavat saatavansa,
Vähät viemiset välistä.
Sille vielä viipymättä
Kirkkoherrankin kotona
Kahvikuppi kannetahan,
Luona lukkarin samate
Aamuryyppy annetahan.
Nimismiehet mielellähän
Kelpo mieheksi kehuvat,
Sanomat salituvissa:
"Istu nyt, hyvä isäntä,
Ota ryyppy oivallinen,
Paneppa paritsat päälle."
Sille mestarit menevät
Työhön ilman tinkimättä;
Sille rengitkin rupeevat
Ilman paljon pyytämättä;
Piiat vielä pyrkimällä
Laurinpäivänä paneivat;
Kasakoita kaikin aioin
Hänen työhönsä tuleepi.
Tämmöinen talonisäntä
Saapi hankkia hatunkin,
Paian puhtahan piteä,
Ja siihen siniset housut,
Vielä västin oivallisen.
Saankohan vielä sanoa,
Eli pikkuisen puhua
Oman sääyn suosioksi,
Muihen mieliksi samassa?
Eihän maailma mahissa
Paitsi herroja pysyisi;
Herrat ei herrana kävisi,
Eikä mestarit eläisi,
Kun ei maata kynnettäisi.
Maasta maailma elääpi,
Sekä suuret, että pienet:
Maastapa makeat saapi,
Maasta vääntyypi väkevät,
Hapan kaikki hankitahan
Kaiken kansan tarpeheksi.
Siis sinä siveä vaari,
Taitava talonisäntä,
Jolla on omasta työstä
Tavaroita tarpeheksi!
Et huoli hätäillä siitä,
Jos herra hevosen kanssa
Tuleepi tuvan etehen.
Käske kohta kiirehesti
Rengin riisua hevonen,
Kanna kauroja etehen;
Käytä herra kammarihin,
Pane pöyälle pötyä,
Laita lapsi naapurihin,
Rannin vaarille varoitus,
Kutsu kanssanne ruualle.
Itse istu pöyän päähän,
Ota pottu polvillesi,
Piä käessäsi pikari.
Siitä haastele hyvästi,
Herran kanssa kaunihisti,
Tieustele taitavasti
Kaikki yhteiset asiat,
Kanssa kaukaiset sanomat.
Kun on siitä sitte päästy,
Laita saatavat samalla,
Paneppa paras hevonen
Kyytihin kylänväliksi.
Anna ruokoa rahalla
Vielä muille vierahille;
Piä vaivaisten varalla
Kala, leipä kaikin aioin;
Maksa palkka mestarille,
Rengille rehellisesti,
Koska kohtuutta anovat;
Vaan jos paljosta puhuvat,
Mahotonta mainitsevat,
Suutu ja sano sinuksi,
Elä toiste työtä anna.
Ole muorille mukava,
Piä perhettä hyvänä,
Polta pirtissä pärettä,
Kammarissa kyntteliä.
Elä liiku liassa silmin,
Elä astu einehettä,
Piä kohtuutta kotona,
Reissuissa rehellisyyttä:
Niin sä astut arviossa
Pienen porvarin sivuhun,
Kauppamiehen kunniahan,
Etkä väärähän vaella,
Vaikka vanhaksi eläisit.