SUOMEN KIELESTÄ.
Suvaitseeko Suomen kansa,
Salliiko Savon isännät,
Että Suomesta suloinen
Sananlasku lauletahan,
Koska mieli kättä käski,
Käsi kätteli kyneä,
Kynä piirsi puustavin?
Mitäs puustavit puhuivat?
Sitä ne sanoivat silloin,
Kuinka suotta Suomen kieli
Kapaloss' on kauvan ollut
Lapsen tautisen tavalla,
Niinkuin tuo on nytkin vielä
Sitehissä sitke'issä,
Vaikka on jo vanha kyllä.
Eikä taia tullakkana
Siitä miestä milloinkana,
Joka poikki ponnistaisi,
Katkoisi kapalovyönsä,
Jaksaisi jaloin kävellä
Aika miehen askelia,
Päästä päähän pitkän pöyän
Isommille istuimille,
Rinnalle rikasten kielten,
Valtakielten kumppaliksi;
Että vielä mittamiehet,
Oikeuen omat jäsenet,
Suomen kieltä kirjoittaisi;
Että tuomiot tulisi,
Esivallan valtakirjat,
Kansan kielellä omalla,
Talonpojan tuttavalla.
Kyllähän kynä tekisi
Suomalaisia sanoja,
Kuin on kuultuna puheessa;
Oppineemmatkin osaisi
Suomen suoria sanoja,
Jos sen antaisi asetus,
Eikä estettä olisi
La'in vanhan laitoksista.
Kylläpä me kyntömiehet
Tuolla aikahan tulemme
Keskenämme kelpolailla,
Vaan ei tuta tuomioita,
Välikirjoja vähiä,
Kuittiamme kuitenkana.
Eikä suuta suuremmilta
Suomi saattaisi pilata.
Lintuset livertelevät
Kukin äänellä omalla,
Kielellänsä kerkiästi,
Jonka heille äiti neuvoi,
Oma vanhempi opetti,
Pesissänsä pienempinä.
Ei ole sitä etua
Suomen kansalle suvaittu.
Ruotsin kieli on ruvennut,
Joutunut jo ens'alusta
Suomen suureksi isäksi.
Aina sill' on arvo suuri,
Jott' on ystävät yläiset,
Sukulaiset suuret muutkin,
Sanotaanpa Sakan kielen
Ruotsin heimoa olevan.
Missäs on sukua Suomen!
On vähän Virossa vielä
Aivan arvossa samassa,
Ett'ei kouluissa kysytä,
Akatemioiss' anota.
Meill' on Suomen suuri äiti
Turku, tuttava isoilta;
Siell' on räntistä räkännyt
Valkeutta vanhemmille
Suomalaisille suvuille,
Aina ratki runsahasti,
Kaikite satoja kaksi,
Vuotta kahtako vajaalle;
Siell' on selvä Suomen kieli
Laitettu jo lapsillenkin
Aina autuuen opista;
Vaan ei pääse päätöksissä,
Eikä tule tuomioissa
Talonpojan tuttavaksi.
Mitäs vielä viimeiseksi
Suomen puolesta puhumme?
Jos ne herrat Helsingissä,
Suuren oikeuen omaiset
Antaisi luvan lujimman,
Vuoron vuoltulle sulolle,
Että tuomiot tulisi,
Välikirjat kaikellaiset
Kansan kielellä omalla,
Talonpojan tuttavalla;
Sitte sihtierit tekisi
halaistulla höyhenellä
Samallaisia sanoja,
Kuin on suussakin sanottu.
Jopa pispatkin pitäisi
Suomen kieltä suurempana,
Kaikki pappimme paremmin,
Kirkkoherrat kiivahammin
Tuohon tuumahan rupeisi,
Kirjoittaisi Suomen kieltä,
Vielä muutkin virkamiehet
Kansan kieltä kannattaisi.
Se on Suomeksi sanottu
Suomalaisten suosioksi.