HENKILÖT:
UNTAMO. KALERVO. KULLERVO. ILMARINEN. ILMARISEN EMÄNTÄ. KULLERVON ÄITI. VELI. KAKSI SISARTA. VIIAN EUKKO. KUORO.
(Kuoro paikallaan uhrikuusen alla. Valaistus: riutuva iltapäivä.)
ESILAUSUJA
Kasvatti emo kanoja, suuren joukon joutsenia, kanat aialle asetti, joutsenet joelle saattoi; tuli kokko, niin kohotti, tuli haukka, niin hajotti, siipilintu, niin sirotti yhen kantoi Karjalahan, toisen vei Venäjän maalle, kolmannen kotihin heitti.
Minkä vei Venäehelle, siitä kasvoi kaupanmiesi, minkä kantoi Karjalahan, siitä se Kalervo kasvoi; kunkapa kotihin heitti, se sikesi Untamoinen ison päiviksi pahoiksi, emon mielimurtehiksi.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Untamoinen verkot laski
Kalervon kalavetehen;
Kalervoinen verkot katsoi,
kalat konttihin kokosi.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Untamolan uljas uuhi söi Kalervon kaurakylvön; Kalervoisen kärtsä koira repi uuhen Untamolta.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Untamo uhittelevi Kalervolle veljellensä, surmata su'un Kalervon, lyöä suuret, lyöä pienet.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Tuli Untamon urohot, saivat miehet miekka vyöllä, kaatoivat Kalervon joukon, su'un suuren surmasivat, talon polttivat poroksi, tasoittivat tantereksi.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Jäi yksi Kalervon impi kera vatsan vaivaloisen, senpä Untamon urohot veivät kanssansa kotihin pirtin pienen pyyhkijäksi, lattian lakaisijaksi.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Oli aikoa vähäisen, syntyi pieni poikalapsi emollen osattomalle; miksi tuo nimitetähän? Emo kutsui Kullervoksi, Untamo sotijaloksi.
ESILAUSUJA
Liekkui lapsi kätkyessä, lapsi liekkui, tukka löyhki, liekkui päivän, liekkui toisen, jopa kohta kolmantena, kun tuo poika potkaisihe, potkaisihe, ponnistihe, katkaisi kapalovyönsä, pääsi päälle peittehensä, särki liekun lehmuksisen, kaikki riepunsa revitti.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Nähtihin hyvä tulevan, keksittihin kelpoavan; Untamola vuottelevi tätä tästä kasvavaksi, mieltyväksi, miestyväksi, oikein urostuvaksi, saavaksi sataisen orjan, tuhantisen turpuvaksi.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Kasvoi kuuta kaksi, kolme, jopa kuuna kolmantena poika polven korkeuisna alkoi itse arvaella: Kunpa saisin suuremmaksi, vahvistuisin varreltani, kostaisin isoni kohlut, maksaisin emoni mahlat.
UNTAMO (tulee vasemmalta)
Tästä saa sukuni surman, tästä kasvavi Kalervo.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Urohot ajattelevat, akat kaikki arvelevat, minne poika pantanehe, kunne surma saatanehe.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Pannahanpa puolikkohon, työnnetähän tynnyrihin, siitä vieähän vetehen, lasketahan lainehesen.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Käyähänpä katsomahan kahen kolmen yön perästä, joko on hukkunut vetehen, kuollut poika puolikkohon.
MOLEMMAT
Poika on päässyt puolikosta, istuvi aaltojen selässä, vapa vaskinen käessä, onkivi meren kaloja, merivettä mittoavi!
(Kuoro nousee hämmästyneenä.)
UNTAMO (kuin itsekseen)
Mihin poika pantanehe, kunne tuo tuhottanehe, kusta surma saatanehe?
ESILAUSUJA
Tuli puihin tuiskattihin, roviohon roiskattihin, siihen poika paiskattihin keskelle tulenplavan.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Paloi päivän, tuosta toisen, paloi päivän kolmannenki, käytihin katsastamahan…
MOLEMMAT VUOROLAUSUJAT
Poika on porossa polvin, kypenissä kyynäsvarsin, hiilikoukkunen käessä, millä tulta kiihottavi kutrisen kähertymättä!
UNTAMO (kuin edellä)
Mihin poika pantanehe?
ESILAUSUJA
Poika puuhun hirtetähän, tammehen ripustetahan.
UNTAMO (kuten edellä)
Aik' on käyä katsomahan, joko Kullervo katosi, kuoli poika hirsipuuhun.
(Astuu askeleen eteenpäin.)
VUOROLAUSUJAT (yhä enemmän hämmästyneinä)
Ei ole Kullervo kaonnut, kuollut poika hirsipuuhun: poika puuta kirjoittavi pieni piikkonen käessä, koko puu kuvia täynnä, täynnä tammi kirjoitusta, siinä miehet, siinä miekat, siinä keihä'ät sivulla.
UNTAMO
Poika ei puutu surman suuhun eikä kuole kuitenkana. Kun elänet kaunihisti aina siivolla asunet, saat olla talossa tässä, orjan töitä toimitella; palkka pannahan jälestä, ansiosta arvatahan, vyöhyt vyöllesi korea tahi korvalle kolahus.
( Kullervo menee nyreänä vasemmalle karsikkoon. Untamo jää miettiväisenä hänen jälkeensä katsomaan.)
1:NEN VUOROLAUSUJA
Tuopa työlle työnnetähän, raaolle rakennetahan, lapsen pienen katsontahan, sormipienen souantahan.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Katsoi lasta päivän, kaksi, käen katkoi, silmän kaivoi, siitä kohta kolmannella lapsen tau'illa tapatti, rievut viskoi virran vieä, kätkyen tulella poltti.
UNTAMO (päätä pudistaen)
Ei tämä tähän sopiva; en tieä, kuhun panisin, kulle työlle työnteleisin; panenko kasken kaa'antahan?
(Menee vasemmalle karsikkoon. Hetken perästä tulee sieltä esille Kullervo kirves kädessään.)