KULLERVO

Käy, neito, rekoseheni, armas alle vilttieni!

SISAR (hiljaisesti)

Vilu on olla viltin alla, kolkko korjassa eleä.

(Kullervo tempoa hänet kainaloonsa)

Päästä pois minua tästä, laske lasta vallallensa, kunnotointa kuulemasta, pahalaista palvomasta!

(Kullervo aukaisee lippaansa. Sisar jää viehättyneenä sen koruja katsomaan. Kullervo levittää maahan verkaviitan.)

Verat veivät neien mielen, raha muutti morsiamen, hopea hukuttelevi, kulta kuihauttelevi.

Siinä neitosen kisasi, tinarinnan riu'utteli. alla vaipan vaskikirjan päällä taljan täplikkäisen.

SISAR (halaten Kullervoa)

Mist' olet sinä sukuisin, kusta, rohkea, rotuisin? Lienet suurtaki sukua, isoa isän aloa?