MAAILMANARVOITUS
Niin usein, äkkiä kun kasvos näät, sä kuvastimeen tuijottamaan jäät, et tunne enää omaa itseäs, vain hieroglyyfit puhuu silmistäs. Sä kysyt, ken hän on, mies vieras tää, siks kunnes kauhu sinut yllättää ja yksinäisen sielus arvoitus pois karkoittaa sun tyhjän uinailus.
Kun nyt näät hiekkajyvän, lehden, puun tai tomun auringossa, seikan muun, käy tuska polttava sun sieluhus: sun iki saartaa vieras kaikkeus, ja iäti on vastaukseton tää vanha kysymys: mit’ on, mik’ on; ja arvoitus tään elon, elämäs on kouristava sinun sydäntäs.